27.5.2018

Metsäterapiaa uupuneille

Perinteinen hermojen lepuutusloma siirtyi erinäisistä syistä jo viikkoja aikaisemmaksi kuin ennen, eikä siltikään tullut yhtään liian aikaisin. Ja mikä kaikkein ihmeellisintä, pohjoiseen tuli kesä jo toukokuun puolivälissä.


Kyseessä oli siis meidän sisarusten perinteinen mökkiviikonloppu, jolloin on tarkoitus vain olla eikä mitään ole pakko tehdä. Asialliset asiat kuten ruoan laittaminen ja korvasienien etsiminen kyllä hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin ne kuuluisat ellun kanat.


Ensimmäisenä iltana lähdimme vähän ennen puoltayötä vielä kävelylle ja tuskin ehdimme poistua mökin pihapiiristä, kun jo ensimmäinen korvasieni osui tielle. Siinähän se sitten yö kului pitkälle pikkutunneille niitä kerätessä, saatiin juuri sopivasti yhteen muhennokseen. Olimme olleet ihan siinä uskossa, ettei näin aikaisin vielä löydy korvasieniä, mutta väärin luultu. Alla olevassa kuvassa siis korvasieni yövalaistuksessa.....











Seuraavana päivä ohjelmassa siis korvasienien keittäminen ja niistä muhennos grillatun lihan kera. Maistui kyllä ulkoilmassa vietetyn päivän ja saunan jälkeen. Lautaselta löytyy grillattu flank steak korvasienimuhennoksella, grillattujen vihannesten ja keitettyjen perunoiden kera. Punaviiniä palan painikkeena.








Olen muuten opetellut uudelleen ajamaan pyörällä! En ole yli kolmeenkymmeneen vuoteen pyöräillyt, mutta yllättäen sain 60-vuotislahjaksi polkupyörän. Viime kesänä en vielä päässyt kunnolla opettelemaan pyörällä ajoa, mutta nyt sitten yhtäkkiä kaikki sujuikin ihan vanhasta muistista. Pyörä on ihan perusmummonpyörä, ei vaihteita ja jalkajarru. Ja se pysyy täällä pohjoisessa, Espoossa en aio ruveta pyöräilemään.



Kannattaa muuten miettiä tarkkaan mitä toivoo, koska toiveilla on tapana toteutua. Niinpä olimme korvasienistä ihan pääsemättömissä, näistä pienistä sienistä alkoi varsinainen souvi. Kannoimme kotiin reilut kaksi kiloa sieniä, puoli päivää meni niitä putsatessa ja keitellessä.



Ensimmäinen keitto pihalla sähkölevyllä ja toinen keitto sisällä hellalla, vähän sarjatyönä. Veden saaminen kiehuvaksi muuten kestää aika kauan. Isoja kattiloita olisi pitänyt olla useampia, mutta niillä mentiin mitä oli. Nyt on pakkasessa useampi rasiallinen odottamassa talvea.


Metsäterapia on toiminut ja hermot on saatu lepuutettua. Huomenna alkaa jo kotimatka, töihin tosin palaan vasta keskiviikkona. Pehmeä lasku töiden pariin. Olisihan täällä vielä viihtynyt pitempäänkin, jäi vielä muutama pyöräretki ja metsäkävely tekemättä.