Kaisan blogista olettekin ehkä jo lukeneet muuttumisleikistäni, josta tehtiin juttu Ilona-lehteen. Tämähän tosiaan lähti liikkeelle
tästä Kaisan postauksesta huhtikuun lopulla. Ensin en reagoinut tähän mitenkään, mutta se jäi jotenkin mielen pohjalle kaihertamaan ja muutaman päivän jälkeen rohkaistuin lähettämään Kaisalle sähköpostia. Ja niinhän siinä kävi, että pääsin kuin pääsinkin muuttumaan.
Minulle oli alusta saakka ihan selvää, että tukalleni saisi tehdä melkein mitä vaan. Minulla oli tosi pitkään ollut aivan lyhyt tukka, mutta vuosi sitten syksyllä kyllästyin siihen aivan totaalisesti. Ja kun en osannut siihen itse mitään mallia haluta, ajattelin että kasvattelen sitä vähän ja sitten jossakin vaihessa katsotaan uusi malli. Sillä tavalla mentiin talven yli ja sitten tarjoutui tällainen mahdollisuus täysmuutokseen. Kesä meni vielä kärvistellessä ylikasvaneen ja haalistuneen tukan kanssa ja se oli kyllä tosi vaikeata ajoittain ;-D, mutta kyllä kannatti odottaa.
Meikkaaminen ei ole koskaan minulle ollut erityisen tärkeä ja olenhan minä vuosien mittaan tehnyt erinäisiä yrityksiä meikkaamisen suuntaan, mutta se ei ole koskaan muodostunut päivärutiiniksi. Juhliin olen kyllä meikannut sen minkä osaan, joka ei kyllä paljon ole. Ihoani olen hoitanut säännöllisen epäsäännöllisesti.
Elokuisena perjantaina sitten koitti se suuri päivä, jota olin odotellut jännityksensekaisella innolla. Kaisan tapaaminen oli hauskaa ja niinkuin hän sanoi, oli kuin olisi jo tuntenut hänet. Ja tottahan se olikin, blogien kauttahan oli jo tutustuttu ;-D. Juttua riittikin koko päiväksi.
Kampaaja Ninni Mäki-Tuuri
Qtimesta on tosiaan taitava, hän katseli sekä tukkaani että minua sen aikaa kun ennen-kuvia otettiin ja sitten hänellä oli jo ehdotus valmiina. Ehdotus oli mielestäni hyvä ja hän sitten toteutti sen ;-D. Olin lopputulokseen tosi tyytyväinen.
Kun tukka oli valmis meikkaaja Minna Räsänen aloitti laittamalla kulmakarvani kuosiin ja meikkasi minut antaen samalla hyviä neuvoja vastaisen varalle, kunhan aloittaisin meikkauksen jalon taidon opettelun omin päin. Ja lopputuloksenhan näitte Kaisan blogissa, aikamoinen muutos, vähän hämmästyin itsekin. Täytyy sanoa, että nautin täysin siemauksin tästä muuttumispäivästä.
Nappasin vielä kuvan Ilonan muuttumisjutusta, tässä näkyvät sekä ennen-kuva että jälkeen-kuva. Aika karu tuo ennen-kuva ;-D. Kuvat otti Matti Matikainen, joka hyvin kärsivällisesti neuvoi kuvattavaa. Aikas monta kuvaa otettiin, että saatiin nämä kaksi lehteen tullutta kuvaa.
Tällainen oli tukkani vielä kesällä 2011 ja meikkiä ei sitten yhtään ;-D.
Eikä muutos vielä tähänkään loppunut, tästä uudesta muutoksesta Kaisakaan ei tiedä mitään. Tykkäsin niin paljon uudesta tukastani, että varasin uuden leikkausajan Ninnille ja kuinkas kävikään. Olin varannut ajan netin kautta melkein heti tuon muuttumispäivän jälkeen ja paria päivää ennen varaamaani aikaa Ninni soitti ja kertoi, että heille oli tulossa kouluttaja juuri samaan aikaan kuin varaamani aika on ja hän kysyi suostuisinko hiusmalliksi tähän koulutukseen ja suostuinhan minä. Tämä tukka on siis kouluttajan näkemys Ninnin toteuttamana, sekä väri että leikkaus. Ja kyllä minä tykkään tästäkin ;-D.
Tässä vielä asukuviakin samaan syssyyn, taisin saada selätettyä tämän asukuvakammoni ;-D. Kun kerta tukka ja nassukin ovat menneet uusiksi, uudistin vähän pukeutumistakin ehkäpä vähän rohkeampaan suuntaan. Tosin tässä kuvassa ei ole mitään uusia hankintojani. Paita on Ril'sin viinipunainen silkkipaita vuosimallia 2001, jos en ihan väärin muista. Farkut ovat Nomon, keväällä hankitut. Kengät OIS-mallistoa vuodelta 2010, suutarin vähän tuunaamat. Korut omaa tuotantoa.
