Blogi oli näemmä jäänyt jouluaattoon 2020, mutta onneksi ehdin sen päivittää vuoteen 2021 ennen juhannusta. Mistäpä sitä blogiin kirjottaisi kun kaikki päivät soluvat melkein samanlaisina ja eläkeläisenä ei niin paljon ihmisten ilmoilla liiku, että vaatteita pitäisi miettiä ;-D.
Nyt olen kuitenkin pohjoisessa korvasieniapajien äärellä, se hulluus iski taas. Toki osasin sitä odottaakkin ja siksi oli laittauduttava oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Yllä olevaa kuvaa katsoessa se oikea aika vähän epäilytti, perille tullessa 7.5.2021 piha oli tämän näköinen!
Onneksi kuitenkin kevät pääsi voitolle ja helatorstaina 13.5.2021 oli niin lämmintä, että söimme ulkona auringon paisteessa ja ihan t-paidassa. Lunta oli vielä pihassa aika paljon, mutta ei haitannut.
Helatorstai jäikin sitten ainoaksi noin lämpimäksi päiväksi, sen jälkeen on vaihtelevasti ollut yöpakkasia, koleita päiviä sateella ja ilman. Kevytuntuvatakit ja pitkät kalsarit ovat olleet kovassa käytössä. Mutta kyllä tämä tästä ;-D.
Korvasienijahtiin pääsyä piti tietenkin odotella, metsässä oli sen verran lumista ja märkää ettei heti huvittanut sinne sännätä. Ensimmäinen tiedusteluretki jo tuotti tulosta, pussiin kertyi viisi kappaletta pienehköjä korvasieniä. Alakuvassa ihka ensimmäinen yksilö keväälle 2021!
Sisareni hallitsee korvasieniloitsut, jotka ovat hyvin yksinkertaisia ja tehokkaita. Jaan ne mielelläni teillekin, tosin en tiedä toimivatko ne muiden sanomina. Kokeilkaa ;-D.
Aikaisemmin loitsuja oli kolmenlaisia, "ei niitä vielä" , "täällä on liian kuivaa", "ei niitä enää" ja jokainen näistä on tuottanut puolesta kilosta kahteen kiloa korvasieniä. Tänä keväänä märässä metsässä vesisateella löytyi uusi loitsu "ei korvasieni mikään riisi ole" ja muutaman askeleen päästä löytyi kohtuullisen syvän lätäkön pohjalta kokonaan veden alta korvasienirypäs. Alla todiste!
Tosipuheessa tärkeintä eivät ole ne korvasienet, vaan metsässä olo. On vain jotenkin mukavampaa tallustella metsässä kun on jotakin etsittävää. Keväällä korvasieniä, kesällä marjoja ja syksyllä marjoja ja sieniä. Meillä koko sisaruskatraalla on ihan ilmiselvästi metsästäjä-keräilijän geenit, meillä tytöillä keräilijän ja velipojalla metsästäjän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti