Katoava aika

Apua, minua on huiputettu! Kalenteri yrittää väittää, että edellisestä postauksesta on jo yli kaksi kuukautta! Ja että olen ollut kesälomalla jo neljä viikkoa! Ajan kulku on ihan selvästi nopeutunut hurjasti, onko kukaan muu huomannut sitä?

Oli miten oli, tiistaina täytyy palata töihin ja olo on jotenkin repsahtanut! Ainakin kolme viikkoa on kuljettu römppävaatteissa eikä tukalle ja naamalle tehty muuta kuin pesty. On valvottu myöhään ja nukuttu pitkään, mitenköhän ensi viikolla pääsee ylös ajoissa........

Alkukesän stressiloma tuli ja meni, lomaviikkoon mahtui aurinkoa ja sadetta. Oli ihan lämpimiäkin päiviä ja juhannusviikolla kukkivat kesäkukat ihan etuajassa, selvästikin ajan kulku on siis nopeutunut ;-D.

Pari asukuvaakin tuli otettua, mutta julkaisematta jäivät. Olivat ihan kauheitakin, eihän tällaisia voi blogiin laittaa!

Heinäkuun lopulla tuijoteltiin taivasta, aivan upeita auringonnousuja ja laskuja. 

Ja tavattiin näitä tyyppejä, vanhaa kaveria Ranea ja tuota uutta kaveria, pentua nimeltä Ruuti. Ruuti sai jo harjoittelupaikan vesilintumetsällä, vielä en ole kuullut miten siellä kävi. Myyrien metsästys oli jo opittu ja sujui oikein hyvin. Eli jos ei tule lintukoiraa niin voi jatkaa myyräkoirana ;-D.

Tuleen tuijottelua harrastettiin uuden pihatakan myötä. Siinä sielu lepäsi kun tuli tanssi ja kieppui, kipinät pyörivät ja sinkoilivat kuin tulikärpäset.....

Ehkä minua ei sittenkään ole huijattu, onhan tämän kaiken elämiseen mennyt hyvinkin aikaa ja on jo syksyn aika tulla. Nyt aion asettua kotiin nauttimaan pimenevistä syysilloista ja toivottavasti aurinkoisen kirpeistä syyspäivistäkin....