Jo pitemmän aikaa olen ollut aika
mielikuvitukseton vaatteiden suhteen, ne eivät ole kiinnostaneet
samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Olen jumittunut samoihin
vaatteisiin viikkokausiksi, jopa kuukausiksi ;-D.
Koko kesän käytin mustia Cosin
viskoosihousuja ja vaihdellen UFFista ostettua Marimekon
pellavaneuletta tai Noolanin pellavaista Nukka-paitaa. Paitsi
hellepäivinä oli käytössä Australiasta asti tilattu
viskoositrikoomekko, näin sellaisen A Girl And Her Wardrobe-blogissa
ja menin tilaamaan samanlaisen mekon sekä mustana että
harmaana.......
Viime talven vakioasuni oli mustat
kapealahkeiset housut, nilkkurit ja joku Ilona Pellin tunika
yläosana. Siis joko Sali tai Tripolis, olisihan minulla muitakin,
mutta näihin kahteen olin juuttunut. Asu, jota ei tarvinnut
aamuisin edes ajatella.
Viime viikon käytin töissä Sali-tunikaa ja
Kappahlin ohuita mustia kapealahkeisia housuja, ensi viikosta en
vielä tiedä mikä olisi sopiva vaatetus. Vielä ei oikein voi ihan
syysvaatteisiin pukeutua kun päivisin on kuitenkin niin lämmintä.
Tosin tällä hetkellä suurin pukeutumisongelma on rikkinäinen
pyykkikone, mutta onneksi jo maanantaina tulee uusi ;-D.
Mekkohulluuteni on kyllä hellittänyt,
mutta vietettyäni muutamia tunteja Pinterestissä olen päätynyt
ajatukseen, että voin käyttää kaikkia mekkojani juurikin noiden
kapealahkeisten housujen kanssa, huolimatta siitä että mekot ovat
pidempiä kuin tunikapituisia. Minulla on siis jo hyvä
pukeutumissuunnitelma syksyksi ja takkejakin minulla on ihan
tarpeeksi, joten ei ole mitään tarvetta uusiin hankintoihin.
Mielessäni häilyy myös vielä vähän
muotoutumaton ajatus erilaisten toppien tai liivien kutomisesta
esimerkiksi Sali-tunikan tai minkä tahansa paidan päällä
käytettäväksi. Kävin kesällä Snurressa ja juttelin pitkään
mukavan omistajarouvan kanssa hänen senhetkisestä neuletyöstään,
joka oli yhtenä kappaleena kudottava neuletakki. Se aloitetaan
ylhäältä ja kudotaan tosiaan niin ettei koko neuleeseen tule
yhtään saumaa. Innostuin kovasti asiasta ja tilasin jopa kirjan
aiheesta. Kirja ei ole vielä tullut, mutta innolla sitä odottelen
ja odotellessani kudon kaulahuivia Snurresta ostamastani
tweedsilkkilangasta.
Samoin kuin takkeja, kenkiäkin on ihan
riittävästi, varsinkin kun kesälomani alussa turistia Helsingissä
leikkiessäni löysin Frankly My Dear-liikkeestä Muxartin
kävelykengät ja Kauniista Veerasta Vagabondin ”kesänilkkurit”,
joten silläkään rintamalla ei tarvita täydennystä. Tosin tarvitseminen ja haluaminen ovat aivan eri asioita ;-D.
Kengistä vielä sen verran, että
sisareni oli löytänyt kätköistään vuonna 1984 Taorminasta
ostamansa kengät. Nämä ovat mielestäni aivan ihanat ja hyvässä
kunnossa lukuunottamatta korkolappuja.
Enkä voi vastustaa kiusausta laittaa tähän pari tyylikuvaa tuolta Taorminan reissulta eli lomatyyliä vuodelta 1984. Ensin sisareni itse tekemissään porkkanamallisissa pellavahousuissa ja neuleessa, sitten minä Seppälän puuvillahousuissaa ja jakussa. Minulla taisi olla teräväkärkiset matalat avokkaat jo silloin ;-D. Sisareni kuva on kovin epätarkka, koska jouduin poimimaan sen katuyleisnäkymästä.....
Mitäpä sitä temppuilemaan kun tyylinsä tuntee;)
VastaaPoistaItse olen ollut osittaisessa ostoslakossa edelleenkin, mutta nyt taitaa olla pakko jotain uuttakin hankkia - kasvohalvaussairasloman aikaan isännän kotiin kantamat herkut näyttävät jämähtäneen vyötäisille pysyvästi;)
Sinäpä sen sanoit, ei mitään temppuiluja ;-D.Tuo vyötärönseutu on vähän turhan herkkä kaikenlaisille asioille, mutta uusien vaatteiden hankkiminenkin voi joskus olla ihan mukavaa.
PoistaVoi, kun löytäisin itsekin oman tyylini. Hetkittäin luulen sen löytäneeni ja sitten taas en. Aina on vääriä värejä ja malleja. Sulla kivan ajattomia valintoja. Peukku!
VastaaPoistaKiitos peukusta ;-D. Tyylini olen löytänyt ihan sen kautta mitkä vaatteet tuntuvat mukavilta päällä. Vaikka vaate olisi sopiva ja mistään kiristämätön eli mukava, mutta siinä on vaikkapa väri tai leikkaus, josta en oikein pidä, se tuntuu ihan fyysisenä epämukavuutena ja silloin vaate jää ostamatta. Että siinäpä oman tyylini perusta ;-D.
PoistaJa iän myötä olen alkanut pitää entistäkin yksinkertaisemmista asioista niin vaatteissa kuin muussakin, mottona "keep it simple".