Vuosi 2022 pähkinänkuoressa

Heipä hei pitkästä aikaa, blogi on näköjään jämähtänyt vuoteen 2021! Päivitetäänpäs nyt kuitenkin vuodelle 2022 juuri ennen kuin vuosi on eletty loppuun ;-D. 

Vuosi on ollut aika rankka läheisen sairauden ja kuoleman vuoksi. Nyt kuitenkin ollaan menossa vähän valoisampaan suuntaan ja toivottavasti vuosi 2023 tulee olemaan helpompi meille kaikille. 

Alla vuosi 2022 muutamalla kuvalla. Alkuvuosi oli mukavan luminen, mutta muistaakseni pitkään oli hyvin liukkaat kelit. Alkukesällä pohjoisessa korvasieniloitsut toimivat jälleen. 

Pohjoisesta palasinkin sitten suoraan läheisen saattohoitoon, pari viikkoa vietettiin sairaalassa maskit naamalla. Viimeiset päivät olivat kaksitoistatuntisia, kotona käytiin vain nukkumassa se mitä pystyi nukkumaan. Olisi sairaalassa saanut yöpyäkin, ainakin yksi henkilö, mutta maski naamalla nukkuminen ei oikein napannut. Loppukesä menikin sitten hautajaisjärjestelyissä.

Syksy on mennyt ihan hurjaa vauhtia ja alkusyksystä hautajaisia seurannut lamaannus vaikutti kaikkeen. Yritin löytää syksyllä otettuja kuvia, muttei niitä oikein löytynyt. Kevennystä toivat Ilona Pellin näytös Taiteiden yönä ja Ilonan, Anu Ekin, EvaK:n, Jaana Parkkilan ja Aistikas korujen DESIGN POP UP marraskuun lopussa. 

Muistikin tekee tepposia, taisinhan käydä Tallinnassakin lokakuun lopulla ;-D. Fotografiskassa ja syömässä naapurissa olevassa ravintolassa Frenchy Bistrossa, jota voin suositella lämpimästi.

Onneksi sisareni tuli meille jouluksi ja saatiin yhdessä jouluttaa oikein kunnolla. Ikävä kyllä säitten haltija ei lähettänyt joulusäitä oikeaan aikaan vaan ihan liian aikaisin. Nautittiin niistä kylläkin ihan hyvässä uskossa, että lunta ja pikkupakkasta riittäisi jouluun asti. Joka tapauksessa saatiin ihan kelponen joulu.

Tässäpä vuosi 2022 kuvina pähkinänkuoressa.

Oikein hyvää vuotta 2023 kaikille!

 

 

Hyvää Joulua

 

 

Korvasieniloitsut

Blogi oli näemmä jäänyt jouluaattoon 2020, mutta onneksi ehdin sen päivittää vuoteen 2021 ennen juhannusta. Mistäpä sitä blogiin kirjottaisi kun kaikki päivät soluvat melkein samanlaisina ja eläkeläisenä ei niin paljon ihmisten ilmoilla liiku, että vaatteita pitäisi miettiä ;-D.

Nyt olen kuitenkin pohjoisessa korvasieniapajien äärellä, se hulluus iski taas. Toki osasin sitä odottaakkin ja siksi oli laittauduttava oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Yllä olevaa kuvaa katsoessa se oikea aika vähän epäilytti, perille tullessa 7.5.2021 piha oli tämän näköinen! 

Onneksi kuitenkin kevät pääsi voitolle ja helatorstaina 13.5.2021 oli niin lämmintä, että söimme ulkona auringon paisteessa ja ihan t-paidassa. Lunta oli vielä pihassa aika paljon, mutta ei haitannut.

Helatorstai jäikin sitten ainoaksi noin lämpimäksi päiväksi, sen jälkeen on vaihtelevasti ollut yöpakkasia, koleita päiviä sateella ja ilman. Kevytuntuvatakit ja pitkät kalsarit ovat olleet kovassa käytössä. Mutta kyllä tämä tästä ;-D.

Korvasienijahtiin pääsyä piti tietenkin odotella, metsässä oli sen verran lumista ja märkää ettei heti huvittanut sinne sännätä. Ensimmäinen tiedusteluretki jo tuotti tulosta, pussiin kertyi viisi kappaletta pienehköjä korvasieniä. Alakuvassa ihka ensimmäinen yksilö keväälle 2021!

Sisareni hallitsee korvasieniloitsut, jotka ovat hyvin yksinkertaisia ja tehokkaita. Jaan ne mielelläni teillekin, tosin en tiedä toimivatko ne muiden sanomina. Kokeilkaa ;-D. 

Aikaisemmin loitsuja oli kolmenlaisia, "ei niitä vielä" , "täällä on liian kuivaa", "ei niitä enää" ja jokainen näistä on tuottanut puolesta kilosta kahteen kiloa korvasieniä. Tänä keväänä märässä metsässä vesisateella löytyi uusi loitsu "ei korvasieni mikään riisi ole" ja muutaman askeleen päästä löytyi kohtuullisen syvän lätäkön pohjalta kokonaan veden alta korvasienirypäs. Alla todiste!

Tosipuheessa tärkeintä eivät ole ne korvasienet, vaan metsässä olo. On vain jotenkin mukavampaa tallustella metsässä kun on jotakin etsittävää. Keväällä korvasieniä, kesällä marjoja ja syksyllä marjoja ja sieniä. Meillä koko sisaruskatraalla on ihan ilmiselvästi metsästäjä-keräilijän geenit, meillä tytöillä keräilijän ja velipojalla metsästäjän.

Hyvää Joulua

 

Joulunodotusta

Joulu lähestyy, uskomatonta kyllä. Onpas tämä ensimmäinen vuosi eläkeläisenä mennyt hurjaa vauhtia, kaikesta kummallisesta huolimatta. Aikaa kun on, olen aloittanut joulupuuhat jo marraskuun lopulla. Olisi kyllä tehnyt mieli aloitella jopa aikaisemmin, mutta onnistuin hillitsemään itseni ja aloitin vasta 21. marraskuuta ;-D. Silloin ostin ensimmäisen amarylliksen ja kuuntelin eka kertaa joululauluja!

Tänä vuonna innostuin vuokrakuusesta ja olen tilannut meille joulukuusen, joka tuodaan kotiin 12. joulukuuta ja haetaan pois 9. tammikuuta. Ajatelkaa kuinka vaivatonta! Kyllähän sen kuusen hakeminen on kivaa, mutta sen poisvieminen tuntuu aina niin hankalalta ja ikävältä. Vuokrakuusesta löytyy lisätietoa täältä, tosin tälle joululle ei enää riitä kuusia!

Tänä vuonna aion leipoa vähän enemmän kuin aikaisemmin, suunnitteilla on sekä taatelikakku että englantilainen hedelmäkakku. Ajattelin leipoa ne ihan lähipäivinä, aineksetkin ovat jo valmiina. Joulutorttujakin leivon, jos nyt leipomiseksi voi sanoa valmiista voitaikinasta tehtyjen joulutorttujen paistamista ;-D.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

Syksy

Kevät ja kesä eivät menneet ihan niinkuin oli ajateltu. Nyt on jo syksy ja syksyä varten ei ole mitään aikomuksia, ajatuksia eikä suunnitelmia. Nyt vain mennään virran mukana.

Jokin on kuitenkin muuttunut, en osaa sanoa johtuuko eläkkeelle jäämisestä vaiko koronan muuttamasta maailmasta, mutta sen seurauksena ulkoiset asiat kuten oma naama, silmälasit ja tukka alkoivat totaalisesti kyllästyttää. Noh, naamalle on vaikea mitään tehdä ja uudet silmälasitkin maksavat eli ainoa jolle helposti voi jotakin tehdä on tukka. Ja sillehän tehtiin täys muutos, karvareuhka pois ja tilalle napakka poikatukka. Naama ja silmälasitkin piristyivät ;-D. Seuraavaksi varmaankin vaatevaraston freesaus!

Kesäretkiä

Suunnitelma oli suunnata pohjoiseen jo toukokuun puolivälissä, mutta taisivat kaikkien kevät- ja kesäsuunnitelmat mennä tänä vuonna uusiksi. Ja olihan Itä-Lapissa vielä toukokuussa ihan reilusti luntakin, niin ei sinänsä lähdön siirtyminen kesäkuun puolelle hirveästi harmittanut. Alla oleva kuva on otettu 9. kesäkuuta ja tien päässä näkyy edelleen lumikasa!

Onneksi kesäkuun alkupäivinä olivat metsistä lumet sulaneet, piti heti päästä sienimetsälle. Löytyihän niitä korvasieniä jonkin verran, ei ollenkaan niin paljon kuin edellisenä vuonna, mutta pari kiloa kuitenkin. Juuri sen verran että sai pahimman sienihimonsa tyydytettyä.

Tänä vuonna päätettiin siskojen kanssa tehdä retki Posiolle, patikoimaan joko Riisitunturiin taikka Korouomaan. Koronasuluista huolimatta onnistuttiin varaamaan viikonlopuksi mökki Posion Kirintövaarasta ja hulppea mökki olikin. Kaikille kolmelle oli oma makuuhuone, mutta koko talosta ei löytynyt kuin kaksi viinilasia ;-D.

Mökissä oli kovin mielenkiintoinen liesitaso, mistähän näitä saa ;-D

Eihän me liettä kuitenkaan tarvittu, kätevillä emännillähän oli tietysti omat grillit mukana. Oikein hyvin paistui pihvit ja paprikat. Ja kyllä ruoka maistuikin rankan patikan jälkeen.

 

 
Patikointikohteeksi sitten valikoitui Korouoman kanjoni ja lyhyt, mutta vaativa viiden kilometrin reitti. Päivä oli ehkä liiankin lämmin patikointiin, mutta onnistui rauhallisella vauhdilla ja riittävällä nesteytyksellä. Tosin viimeiset melkein kaksi kilometriä jyrkkää ylämäkeä meinasi olla liikaa siinä helteessä ;-D. Jos joskus vielä Korouomaan joudun, kierrän kyllä reitin toisin päin!

Ja kun kerta Posiolle matka kävi, täytyi tietysti poiketa myös Pentikillä ja tehdä pari pientä ostosta. Lisäksi bonuksena näyttelytilassa oli esillä upeita juttuja ja jopa vessassa oli hauska keramiikkasiruista tehty seinä ja keraaminen käsienpesuallas. En osannut päättää mitkä kuvat laittaisin tänne, joten laitan sitten kaikki.

Tänä vuonna säät tosiaan suosivat meitä, on ollut aurinkoista ja kuivaa. Edes juhannusaattona ei satanut toisin kuin monena aikaisempana juhannuksena. Sääskiäkin oli, mutta juhannusaattona tuuli juuri sen verran että pystyimme syömään ulkona. Se on kyllä täällä harvinaista herkkua ;-D. Jos ei sada tai ole muuten kylmä, ainakin sääsket ovat paikalla!