Rakastan marraskuun päiviä, jolloin hämärä pehmentää maailman paljon pienemmäksi kuin kirkkaassa auringon valossa. Tuntuu, että tämän pienemmän maailman omistan ihan itse ja hallitsen elämääni aivan eri tavalla kuin kirkkaassa terävässä auringonvalossa, joka armotta paljastaa kaiken.
Sieluni nauttii pitkistä hämäristä jaksoista, sinisestä hetkestä niin aamulla kuin illallakin. Marraskuu aloittaa levon ja rauhoittumisen ajan, joka jatkuu helmikuulle saakka.
Kaikille tämä sydäntalvi ei näyttäydy samalla tavalla, mutta minä olenkin pohjoisen hämärän ja lumen kasvatti, syntynyt tähän maailmaan lokakuun lopun iltana juuri ennen keskiyötä. Minulle nämä lyhyet, hämärät päivät ovat kuin koti, jonne vihdoinkin pääsen palaamaan, niin tuttua ja turvallista.
Ja pimeyskin kesyyntyy lumen vihdoin sataessa, valkoinen maa tuo valon pimeään ja hiljentää entisestään maailman menoa, matkan jatkuessa hiljalleen kohti joulua.
Nautitaan tästä luonnon järjestämästä lepohetkestä, joka tarjoaa mahdollisuuden hidastaa ja kääntyä katsomaan kohti sisintään, omaa itseään.
Ja nautitaan tästä erilaisesta maailmasta, talvimaailmasta, jonka kauneus on niin erilaista kuin kesän värikkyys. Talvimaailmasta, joka pehmentää kaiken, jonka värit ovat hillittyjä harmaan sävyjä vaihtuen upeaan siniseen hetkeen juuri ennen pimeää.
Kauniit kuvat!
VastaaPoistaKiitos ;-D. Kuvat ovat vanhoja, otettu vuosina 2010 ja 2012, mutta eihän se haittaa. Minustakin kuvat ovat rauhallisen kauniita....
PoistaKyllähän näistä päivistä nauttisi kun ei tarvitsisi käydä töissä... Hämärässä on puolensa, mutta ainaisessa työkiireessä sitä ei aina osaa ihan nauttia... Olet oikeassa, tämä on aikaa jolloin pitäisi antaa itsensä ja kroppansa hiljentyä, levätä ja nauttia. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaTulinpa kommenttiasi lukiessa ajatelleeksi, että onkohan niin että jos ei osaa hiljentää tahtia, keho pakottaa sen tekemään kehittämällä vaikkapa flunssan! Kehon ja mielen yhteistyö on niin uskomaton, että kaikki on mahdollista, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
PoistaRauhallista sunnuntaita sinulle ;-D.
Kiitos Saija, juuri nyt on suuri kaipuu pohjoiseen, se näköjään purkautui tällä tavalla! Olen ottanut nämä kuvat Savukoskella, syyslomillani muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaKauniita hämyisiä lumikuvia ! Täällä on niin ohut lumikerros ettei taida kestää huomiseen ...
VastaaPoistaTäällä on jo melkein kaikki lumi sulanut, valkoisia laikkuja on vain siellä täällä. Sääli, perjantai-iltana oli niin kaunis lumipeite! Toivon kovasti valkoista joulua, edes joulunpyhiksi ;-D.
PoistaTunnelmallisia kuvia, talvessa on kieltämättä puolensa :)
VastaaPoistaNiinpä, talvella on ihan omanlaisensa viehätys ja koska viime talvi oli melkein lumeton, olisi mukavaa että saataisiin nyt kunnon talvikelit. Edes vähäksi aikaa, ei tarvitsisi ihan puolta vuotta olla ;-D.
PoistaNiin osuvasti kuvailit myös minun tuntoni. Kiitos<3
VastaaPoistaOle hyvä vaan, Lady. Hassua kyllä, tunnen itseni vähän luopioksi, kun pidän pimeästä ja saan jopa voimaa siitä ;-D. Mutta minkäs teet, hämärän lapsi kun on! Ja onhan teitä hämärän ystäviä muitakin....
PoistaOi kauniita kuvia! Ja kauniisti kuvasit tuntoja, vielä kun muistaisi niistä enemmän nauttia koska ovathan ne hetket kauniita.
VastaaPoistaEihän tässä touhun tohinassa aina muista rauhoittua nauttimaan vain olemisesta, mutta nyt syksyllä kun elämä taas siirtyy sisätiloihin, se tulee vähän niinkuin luonnostaan ;-D. Villasukat jalkaan, kirkkaat valot sammuksiin ja tuli kynttilöhin......
Poista