Ei vielä kevättä rinnassa

Mietin tässä onko muillakin olemassa rospuuttopukeutuminen tai pikemminkin pukeutumattomuus, joka tarkoittaa sitä että kun on ikävät kelit ei pukeutuminenkaan jaksa kiinnostaa. Ja kun joka päivä kuitenkin täytyy jotakin päällensä pukea, jumittaa sitten samoissa vaatteissa viikkokausia.

Syksyn pukeutumista en enää muista, mutta tämän vuoden alusta olen pääsääntöisesti käyttänyt vain kahta eri asukokonaisuutta. Toisessa on Ilona Pellin Sali-tunika, sen päällä Cosin lyhyt merinovillainen neuletakki ja toisessa kirpputorilta löydetty silkkipaita, sen päällä Cosin pitkä paksu villatakki. Alaosana molemmissa KappAhlin kapeat housut, joissa ei ole vetoketjua. Ja tarvinneeko edes mainita, että kaikki vaatekappaleet ovat mustia! Edes uusi vihreä silkkipaita ei eksy päälle!

Ulkovaatetuksena on ollut lämpötilan mukaan joko Joutsenen pitkä untuvatakki tai Ilona Pellin Suoja-maihari, jalassa jo niihin kiinni kasvaneet Ted & Muffyn ylipolvensaappaat. Mustia nekin kaikki! Päässä on sentään ollut viinipunainen pipo. Huomatkaa että informatiivisessa mielessä oli tärkeätä mainita kaikkien vaatteiden merkit ;-D.

Tästä ankeasta tilanteesta pitäisi jotenkin löytää poispääsy, mutta miten, kun mikään ei oikein kiinnosta! Kevätkuukausi on jo menossa, mutta ilmat ovat kovin koleat. Viime viikolla jouduin parina päivänä turvautumaan jopa untuvatakkiin kun tuntui, ettei muuten tarkene.

En ole edes vielä käynyt kaupoissa kesävaatteita katselemassa, tuskinpa niitä on tullutkaan. Nyt tarvittaisiin aurinkoisia kevätpäiviä ja vähän uutta intoa kaivautua oman vaatekaappinsa uumeniin etsimään vaihtelua pukeutumiseen. Sitä ja oikeaa kevättä toiveikkaana odotellessa ;-D.

Ja kuvathan eivät millään tavalla liity tekstiin, ovat mukana ihan vaan rekvisiittana....