Visiitti Venetsiaan

Venetsian matka on jo onnellisesti ohi, viikko tuntui vain viikonlopulta, niin nopeasti se hurahti. Olin matkalla sisareni kanssa, eikä meillä ollut mitään kummempia suunnitelmia viikon varalle. Ja ihan hyvä niin, tuskin olisimme ehtineetkään mitään suunniteltua tehdä.

Pientä hermoilua etukäteen aiheutti Norwegianin myöhästelyt ja lentojen peruutukset maalis-huhtikuun vaihteessa. Meillä oli nimittäin iltalento ja majoitukseksi varattu huoneisto, jossa jonkun piti olla vastaanottamassa meitä. Mutta kaikki sujui ihan aikataulussa, lentokentällä ehdimme jopa aikaisempaan bussiin kuin olimme suunnitelleet. Pääsimme asuntoon sovittuna aikana ja kauppaankin ehdimme hankkimaan iltapalaa ja aamiaistarvikkeet!

Olen ensimmäisen kerran käynyt Venetsiassa jo 70-luvun lopulla Interrailillä, olimme ystävättäreni kanssa leirintäalueella mantereen puolella muutaman päivän ja tietysti suuntasimme joka aamu bussilla Venetsiaan. Silloin olen jopa käynyt Lidolla, viettänyt siellä päivän uimarannalla.

Sisareni kanssa olemme olleet Venetsiassa vuosina 1980 ja 1982. Silloin kävimme katsomassa kaikki nähtävyydet, eikä ollut jonoja. Toki silloinkin jo kauhistelimme turistien määrää, mutta pientähän se oli nykyiseen verrattuna! Vanha kuva meistä on syyskuulta 1982, molemmilla on muovikassissa Rialton sillan kojusta ostettu nahkalaukku. Minun laukkuni oli tauben värinen olkalaukku, sellainen iso pehmeä olkalaukku, joka veti valtavan määrän tavaraa. Sisareni laukusta en muista muuta kuin että se kesti hyvänä huomattavasti pidempään kuin minun laukkuni. Ja se on jäänyt mieleen, että kojun myyjä hyväksyi maksuksi matkasekin, ei tarvinnut lähteä pankkiin muuttamaan sitä rahaksi! Matkustelu euroaikana on niin paljon helpompaa, ei tarvitse asioida pankissa vaihtamassa valuutta eikä pelata matkasekkien kanssa.

Meillä siis oli jo jonkin verran yhteistä historiaa Venetsian kanssa ja yli kolmekymmentä vuotta olemme aikoneet Venetsiaan lähteä, mutta aina se on tuntunut niin hankalalta. Sinne ei ole oikein ollut suoria lentoja eikä edes seuramatkoja. Finnair on kyllä sinne lentänyt kesäkuukausina, mutta sen verran olemme oppineet Venetsiasta, että parempi mennä sinne aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. On nimittäin kokemusta elokuisesta Venetsiasta, hurjasta helteestä ja haisevista kanaaleista!

Nyt olimme varanneet huoneiston, Ca´ Gioisan, Only Apartmentsin kautta, emmekä olisi parempaa valintaa voineet tehdä. Tilaa oli reilusti kahdelle hengelle, neljäkin olisi mahtunut oikein hyvin. Meille molemmilla oli oma makuuhuone ja lisäksi olohuone, ruokailutila ja keittokomero. Ja tietenkin ikkunallinen kylpyhuone, jossa oli pyykkikone. Keittokomerossa mm. jääkaappi, jossa oli iso pakastelokero. Sinne tungettiin aamupäivällä ostettu tuore ciapatta ja seuraavana aamuna oli melkein tuoretta leipää aamiaisella ;-D. Astianpesukonekin meillä oli, hyvin varusteltu asunto siis! Allaolevan kuvan haalistuneen punainen talo oli kotitalomme ja ylimmän kerroksen ikkunat ovat asuntomme ikkunat.

  

Lisäksi asunto on vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Piazzale Romalta, paikalliselta linja-autoasemalta jonne lentokenttäbussit tulevat, mutta kuitenkin syrjässä turistireiteiltä. Talo sijaitsee Dorsoduron sestieressä ihan lähellä Fondamenta Zatterea, Zatteren rantakatua. Ylimmässä kuvassa taustalla näkyy mantereen puolella olevien tehtaiden piippuja, keskikuvan taustalla häämöttää iso valkoinen laiva ja alakuvassa taustalla on Giudeccan saari. Sinne emme tällä kertaa vielä ehtineet ;-D.

Zatteren rantakadun lähimmässä päässä sijaitsee Conadin ruokakauppa ja kauemmassa päässä, Canal Granden suulla, Santa Maria della Salute, barokkikirkko. Näissä molemmisa kävimme, Conadissa toki useammin ;-D. Aamuna muutamana satuimme näkemään kuinka Conadiin tuli tavaraa, rantakadun reunaan kiinnittyi proomu, jonka kyydissä oli rekka. Siitä sitten purettiin tavarat kaupan varastoon. Kätevää ;-D.

Ensimmäisenä aamuna satoi, mutta oli pakko päästä liikkeelle :-D. Ja jotenkin vain ajauduimme Pyhän Markuksen torille, joka oli aika tyhjä, en tiedä johtuiko sateesta. Oli miten oli, aukiolla mahtui kävelemään ja kuvaamaankin vähän. Päätimme tulla uudelleen jonakin aurinkoisena aamuna aikaisin kuvaamaan Pyhän Markuksen kirkon pylväitä, ne kun jäivät kirkkoon jonottavien turistien taakse.

 

Tästä taitaa tulla oikein kunnon jatkokertomus, kerrottavaa on vaikka kuinka paljon, mutta nyt en jaksaa enempää vaan palaan Venetsian visiittin myöhemmin ;-D.