10.9.2016

V A A T E A S I A A



Jo pitemmän aikaa olen ollut aika mielikuvitukseton vaatteiden suhteen, ne eivät ole kiinnostaneet samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Olen jumittunut samoihin vaatteisiin viikkokausiksi, jopa kuukausiksi ;-D.

Koko kesän käytin mustia Cosin viskoosihousuja ja vaihdellen UFFista ostettua Marimekon pellavaneuletta tai Noolanin pellavaista Nukka-paitaa. Paitsi hellepäivinä oli käytössä Australiasta asti tilattu viskoositrikoomekko, näin sellaisen A Girl And Her Wardrobe-blogissa ja menin tilaamaan samanlaisen mekon sekä mustana että harmaana.......

Viime talven vakioasuni oli mustat kapealahkeiset housut, nilkkurit ja joku Ilona Pellin tunika yläosana. Siis joko Sali tai Tripolis, olisihan minulla muitakin, mutta näihin kahteen olin juuttunut. Asu, jota ei tarvinnut aamuisin edes ajatella. 

Viime viikon käytin töissä Sali-tunikaa ja Kappahlin ohuita mustia kapealahkeisia housuja, ensi viikosta en vielä tiedä mikä olisi sopiva vaatetus. Vielä ei oikein voi ihan syysvaatteisiin pukeutua kun päivisin on kuitenkin niin lämmintä. Tosin tällä hetkellä suurin pukeutumisongelma on rikkinäinen pyykkikone, mutta onneksi jo maanantaina tulee uusi ;-D.

Mekkohulluuteni on kyllä hellittänyt, mutta vietettyäni muutamia tunteja Pinterestissä olen päätynyt ajatukseen, että voin käyttää kaikkia mekkojani juurikin noiden kapealahkeisten housujen kanssa, huolimatta siitä että mekot ovat pidempiä kuin tunikapituisia. Minulla on siis jo hyvä pukeutumissuunnitelma syksyksi ja takkejakin minulla on ihan tarpeeksi, joten ei ole mitään tarvetta uusiin hankintoihin.

Mielessäni häilyy myös vielä vähän muotoutumaton ajatus erilaisten toppien tai liivien kutomisesta esimerkiksi Sali-tunikan tai minkä tahansa paidan päällä käytettäväksi. Kävin kesällä Snurressa ja juttelin pitkään mukavan omistajarouvan kanssa hänen senhetkisestä neuletyöstään, joka oli yhtenä kappaleena kudottava neuletakki. Se aloitetaan ylhäältä ja kudotaan tosiaan niin ettei koko neuleeseen tule yhtään saumaa. Innostuin kovasti asiasta ja tilasin jopa kirjan aiheesta. Kirja ei ole vielä tullut, mutta innolla sitä odottelen ja odotellessani kudon kaulahuivia Snurresta ostamastani tweedsilkkilangasta.


Samoin kuin takkeja, kenkiäkin on ihan riittävästi, varsinkin kun kesälomani alussa turistia Helsingissä leikkiessäni löysin Frankly My Dear-liikkeestä Muxartin kävelykengät ja Kauniista Veerasta Vagabondin ”kesänilkkurit”, joten silläkään rintamalla ei tarvita täydennystä. Tosin tarvitseminen ja haluaminen ovat aivan eri asioita ;-D.


Kengistä vielä sen verran, että sisareni oli löytänyt kätköistään vuonna 1984 Taorminasta ostamansa kengät. Nämä ovat mielestäni aivan ihanat ja hyvässä kunnossa lukuunottamatta korkolappuja.


Enkä voi vastustaa kiusausta laittaa tähän pari tyylikuvaa tuolta Taorminan reissulta eli lomatyyliä vuodelta 1984. Ensin sisareni itse tekemissään porkkanamallisissa pellavahousuissa ja neuleessa, sitten minä Seppälän puuvillahousuissaa ja jakussa. Minulla taisi olla teräväkärkiset matalat avokkaat jo silloin ;-D. Sisareni kuva on kovin epätarkka, koska jouduin poimimaan sen katuyleisnäkymästä.....

4 kommenttia:

  1. Mitäpä sitä temppuilemaan kun tyylinsä tuntee;)
    Itse olen ollut osittaisessa ostoslakossa edelleenkin, mutta nyt taitaa olla pakko jotain uuttakin hankkia - kasvohalvaussairasloman aikaan isännän kotiin kantamat herkut näyttävät jämähtäneen vyötäisille pysyvästi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, ei mitään temppuiluja ;-D.Tuo vyötärönseutu on vähän turhan herkkä kaikenlaisille asioille, mutta uusien vaatteiden hankkiminenkin voi joskus olla ihan mukavaa.

      Poista
  2. Voi, kun löytäisin itsekin oman tyylini. Hetkittäin luulen sen löytäneeni ja sitten taas en. Aina on vääriä värejä ja malleja. Sulla kivan ajattomia valintoja. Peukku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukusta ;-D. Tyylini olen löytänyt ihan sen kautta mitkä vaatteet tuntuvat mukavilta päällä. Vaikka vaate olisi sopiva ja mistään kiristämätön eli mukava, mutta siinä on vaikkapa väri tai leikkaus, josta en oikein pidä, se tuntuu ihan fyysisenä epämukavuutena ja silloin vaate jää ostamatta. Että siinäpä oman tyylini perusta ;-D.

      Ja iän myötä olen alkanut pitää entistäkin yksinkertaisemmista asioista niin vaatteissa kuin muussakin, mottona "keep it simple".

      Poista