Olin tänä aamuna ihan rehellisesti sanoen järkyttynyt! Eilisen lämpimän kevätpäivän jälkeen olikin satanut lunta ihan maan valkoiseksi. Mutta en suostunut enää vetämään jalkaani saappaita vaan nilkkureilla mentiin. Nyt kyllä yläkerran herra voisi lopettaa tuon lumen syytämisen, eihän ihmisriepukaan ihan kaikkea kestä!
Onpas ollut sellainen talvi, etten vielä edes kevätvaatteita ole haikaillut puhumattakaan kesävaatteista. Tosin nämä pari lämmintä kevätpäivää alkoivat jo herätellä talvikoomasta, tulee se kevät ihan oikeasti.
Tänä talvena on tosiaan haasteita riittänyt, sekä ilmojen että työmatkojen suhteen. Alkuvuosi on jännitetty ensin aamulla sitä viekö metro töihin ja illalla sitä tuoko metro kotiin. Onneksi liityntäliikenne sentään on toiminut moitteettomasti, metrosta kun rahjustan lähtölaiturille, siellä on jo bussi odottamassa.
Töissä työnteko on pirstaloitunut entisestään, päivän mittaan räpistelen varmaankin kahtakymmentä eri asiaa enkä ehdi keskittyä yhteenkään kunnolla. Pää ei oikein meinaa kestää näin hulvatonta menoa. Toiveikkaana lasken jo kuukausia eläkkeelle jäämiseen, niita on vielä jäljella 24 ja puolikas.
Talven pukeutumistyyliä voi kuvata vain yhdellä sanalla, univormu! Olen koko tämän vuoden pukeutunut mustiin housuihin, mustaan silkkipaitaan ja mustaan polvipituiseen villatakkiin. Ja päällimmäisenä musta pitkä untuvatakki, ainoat väriläikät ovat viinipunainen villamyssy ja huulipuna, siis jos olen sitä muistanut/ehtinyt laittaa. Kuinka alas vaatehullu naisihminen voikin vajota pukeutumisessaan talvikoomassa ;-D.
Nyt pois vinku ja valitus, kesää kohti mennään. Ja yläkerran herralle tiedoksi, että kesän 2018 on syytä olla sellainen vanhan hyvän ajan lämmin kesä. Sataa silloin kun on tarvis, mutta muuten pitelisi poutaa. Helteistä ei ole niinkään väliä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti