Terveisiä lomalta

Olen tänäkin kesänä aika myöhäinen lomailija, vielä on viikko lomaa jäljellä. Kesän ennätyshelteet kärvistelin töissä ja odottelin viileitä lomapäiviä. Ja niitähän tiesin saavani! Minun lomieni kylmät ja sateiset ilmat eivät koskaan petä. Vaikka muuten olisi kuinka kuiva ja lämmin kesä, minun lomallani on kylmää ja märkää. Onneksi loma on aina loma, säästä riippumatta.

 

Okei, eipä nyt kuitenkaan liioitella, olihan alkulomasta muutamia lämpimiäkin päiviä. Mustikkametsässä sai olla ihan ohuella pellavapaidalla, eikä ollut edes sääskiä kiusana. Ja mustikoitahan tänä vuonna on aivan uskomattomat määrät ja isoja. Ensin niiden kanssa meinasti tulla ihan hulluksi, mutta nyt kahden viikon jälkeen kyllästyttävät jo koko mustikat. Joka tapauksessa nyt on talveksi tarpeelliset smoothiemustikat jo kotipakkasessa.

Kovasti on odoteltu herkkutatteja nousevaksi, mutta niitä ei ole näkynyt vielä missään. Eikä paljon muitakaan tatteja. Kaikkein eniten on löytynyt ylimenneitä, matojen syömiä tai muita iljetyssieniä.

Sen verran kangas- ja karvarouskuja on jo löytynyt, että jouluksi on sienisalaatin ainekset pakkasessa! Tänään lähdimme metsään vain kävelylle, ilman sankoja, mutta varmuuden vuoksi muovikassin kanssa. Ja niinhän sitä saatiin vielä ihan mukava rouskusaalis. Haperoita ei tällä kertaa otettu ollenkaan, eipä niitä kyllä monta kunnollista löytynytkään.

Syksyn tulo on hyvinkin aistittavissa, aurinko paistaa jo aika matalalta ja yöt alkavat pidetä ja pimetä täällä pohjoisessakin. Pihassa ei enää kuki kuin ukonhattu ja pihlajat ovat täynnä marjoja. Syksyn värejä on paljon näkyvissä. Kesän lopun haikeutta on jo ilmassa, niinkuin aina elokuun lopulla.

Tänä kesänä kaikki kukki niin kertarysäyksellä jo heti alkukesällä, ettei pihassa tosiaakaan enää kuki oikeastaan mikään ukonhatun lisäksi. Sisareni tosin löysi vielä pari kukkivaa lupiinia, jotka hän keräsi kukkakimppuun koivuangervon lehtien kanssa. Haikeansuloinen kesän viimeinen kimppu.....