Uskomatonta, että on jo joulukuu, Syksy on mennyt vauhdilla, enkä oikeastaan ole edes tajunnut että on jo syksy. Lämmintä on riittänyt ja vaikka illat ovat pimenneet jo hyvän aikaa on siltikin ollut vaikea hahmottaa edes vuodenaikaa.
Edellisen postauksen aikaan oltiin vielä kesälomalla, sen jälkeen on eletty sekä ihan tavallista arkea että tehty matka Venetsiaan. Onneksi olimme varanneet Venetsian matkan jo lokakuun alkuun ja vältyimme ennätyksellisen korkealle nousseelta acqua altalta. Tosin lokakuun toisella viikollakin joinakin päivinä kanaalit olivat aika täynnä vettä, paikoitellen vesi hipoi jo kadun reunaa, tosin ei alla näkyvällä kadulla....
Venetsia oli ihan ennallaan, vaikka ei puoleentoista vuoteen oltu käyty tarkistamassa tilannetta ;-D. Aavistuksen verran hiljaisempi kuin edellisillä kerroilla toukokuun ensimmäisellä viikolla. Ja huomattavasti lämpimämpi, päivisin reilut kaksikymmentä astetta ja iltaisinkin tarkeni istua kahvilassa vain ohut jakku päällä.
Tällä kertaa olimme, ihan vahingossa, vuokranneet kokonaisen pienen talon ja talo oli oikein kiva huolimatta surkeasta keittiöstä. Joka tapauksessa kokkasimme jotain kotosallakin ja jo pelkkä jääkaappikin on hyvä juttu, sinne kun voi ostella kaikenlaista kivaa syötävää.
Talon "omistajina" meillä oli kaikenlaisia etuja, kuten se että joka aamu ovikello soi kahdeksan ja yhdeksän välillä ja oven takana oli roskakuski, joka ystävällisesti otti roskapussimme ja valisti meitä siitä oliko lasi ja kartonkipäivä vaiko plastiikkipäivä hyväksymällä sekajätteen lisäksi vain sen päivän oikeanlaiset kierrätysroskapussit. Sitä voi jo kutsua palveluksi!
Venetsiassa oli aivan toinen tunnelma lokakuun alkupuolella kuin toukokuun alussa, nyt illat pimenivät aikaisin, jo kaksikymmentä yli kuusi aurinko laski. Tällä kertaa tulikin liikuttua paljon enemmän pimeään aikaan, hiljainen ja niukasti valaistu Venetsia oli mukava kokemus. Tosin mahdollisuus eksyä moninkertaistui, koska kaikki oli aivan erinäköistä kuin päivänvalossa ;-D.
Ainoa huono puoli Venetsian matkan tekemisessä syksyllä on se, että en tänä syksynä ehtinyt käymään pohjoisessa. Olisin kyllä tarvinnut senkin katkon syksyyn, ehkä juuri sen takia en ole hahmottanut syksyn kulumista.
Ostin jo ensimmäisen amarylliksen, joka ei isoista nupuista huolimatta osoita mitään merkkejä kukkien avautumisesta vaan ainoastaan kasvattaa vartta. Nyt on kuitenkin jo aika ryhtyä muihinkin joulutouhuihin, kuten esimerkiksi kuunnella Trio Niskalaukauksen Tiernapojat, joka löytyy YouTubestakin täältä. Tästä se jouluun laskeutuminen alkaa...
Mukavaa joulunodotusta!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti