Kotiliesi nro 3 1999
Nyt kun uudessa tilanteessa mietin mitä kaikkea hyvää oloa
tuottavaa elämässä on, en voi jättää pois erästä erittäin tärkeätä osa-aluetta.
Nimittäin vaatteita ja pukeutumista ;-D.
Olen aivan pienestä asti tykännyt ja kiinnittänyt huomiota vaatteisiin
ja kenkiin. Muistan jo alle kouluikäisenä 60-luvun alkupuolella ihastuneeni
jonkun isomman tytön teräväkärkisiin nilkkureihin tai siihen aikaan taidettiin
sanoa saapikkaisiin. Niistä haaveilin pitkään. Siihen aikaan vaatteita
harvemmin ostettiin valmiina ja meilläkin vaatteet ompeli joko äiti tai
ompelija. Eikä ompelijan käyttämisessä silloin ollut mitään kummallista,
muistaakseni meidänkin pienessä kylässä oli kaksi ompelijaa. Teininä sitten
ompelin itse vaatteitani ja nyt voin paljastaa että unelma-ammattini oli
muotisuunnittelija!
Anna nro 11 1994
No, eihän minusta muotisuunnittelijaa tullut, mutta
kiinnostukseeni vaatteisiin ja pukeutumiseen on säilynyt kautta vuosien.
Nuorempana ei oikein ollut varaa ostaa sellaisia vaatteita kuin halusin, mutta
tein parhaani sillä rahalla joka oli käytettävissä. Tyttären syntymän jälkeen
olin melkein kymmenen vuotta kotona, silloin oli erittäin vähän rahaa vaatteisiin ja ompelin vaatteita sekä lapselle että itselleni.
Ompeleminen tosin on aina ollut vähän haastavaa, minulla on jonkinlainen
rimakauhu asian suhteen. Jos jokin ei heti mene suunnitelmien mukaan,
vaate jää kesken. Haluaisin ommella ja mielestäni osaankin ommella, mutta
mielessäni on jokin blokki, joka on estänyt minua onnistumasta!
Olen intohimoinen Muodin Huipulle-sarjan seuraaja, mutta
joskus ihmettelen kovasti, miten vähän luovuutta osallistujilla on. Joillakin
on ja he sitten pärjäävätkin kisassa, mutta suurimmalla osalla ei ole. Tietysti
tuollaisessa ohjelmassa on kovat paineet jo ihan ajankäytöllisestikin ja kaikki
eivät ole luovimmillaan paineen alla. Aina kun katson, miten osallistujat
rakentavat vaatetta mallinuken päälle, olen aivan täpinöissäni ja alan
suunnitella oman mallinuken hankkimista. Haluaisin kokeilla itsekin kankaan
poimuttamista ja drapeeraamista. Olenkin tutkaillut löytyisikö työväenopistojen
ohjelmasta kaavoitus- tai ompelukursseja, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt
mitään sopivaa.
Tässä elämäntilanteessa haluan panostaa enemmän vaatteideni laatuun,
luonnonmateriaaleista hyvin valmistettuihin vaatteisiin. Nautin niiden
käyttämisestä ja siitä, että ne näyttävät kauniilta päälläni.
Kiertelen myös kirpputoreja, sieltä löytää ihan
laatumateriaaleista tehtyjä vaatteita, ongelmana on vain koko. Kokoa 36-40
oleville löytyy ihan mielettömän upeita vaatteita hyvinkin edullisesti.
Anna, vuosiluku ei enää tiedossa
Mutta ollakseni realisti, minulla on jo kaikki vaatteet, joita voin tarvita uudessa elämäntilanteessa ja vielä vähän enemmankin ;-D. Voin siis suunnata vaatehulluuteni jo olemassa olevien vaatteideni luovaan yhdistelyyn ja käyttää niitä kaikkein hulluimpiakin yhdistelmiä. Kun ei enää tarvitse ajatella mitä töihin voi laittaa tai ei voi laittaa päälle. Ja entisellä työpaikallani ei edes ollut mitään pukeutumiskoodia, riitti että oli vaatteet päällä!
Tämän aavistuksen sekavan ja rönsyilevän kirjoituksen
tarkoituksena on sanoa, että vaatteet ja pukeutuminen ovat tuoneet elämääni
paljon iloa ja hyvää oloa. Kauniit ja sopivat vaatteet on ilo pukea päälle ihan
jokaisena aamuna ;-D. Ja koska asukuvia ei edelleenkään ole, käytin kuvituksena vanhoista lehdistä napattuja kuvia.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti