3.6.2018

Aamukävelyllä

Tänä sunnuntaina maisemat olivat aivan erilaiset kuin viime sunnuntaina, vuorossa oli urbaani aamukävely. Näitä olen harrastanut kesäsunnuntaisin ja silloin liikkeelle pitää päästä mahdollisimman aikaisin. Tänään hukkasin ainakin kaksikymmentä minuuttia, koska liityntäliikenteessä olikin sunnuntaina kahdeksan aikoihin 23:n minuutin tauko. Juuri silloin kun olin valmis lähtemään, onneksi sentään katsoin aikataulua....


Tein vakiolenkkini, Kampista Fredaa ja Laivurinkatua alas ja siitä Carusellin kohdilta sitten rantaa pitkin Ursulaan saakka. Sitten puiston läpi Tehtaankadulle, josta käännyin menemään Kapteeninkatua ja Korkeavuorenkatua ylös.

Johanneksen kirkolta käännyin taas alas kohti Fredaa, jota sitten lähdin palaamaan Kamppiin. Ihan kelpo lenkki, aktiivisuusranneke näytti jo tässä vaihessa 120 % aktiivisuutta! Hyvä minä!

Menomatkalla kävin tietenkin tarkistamassa Kauniin Veeran ikkunat ja siellähän oli mekko, joka kiinnitti huomioni. Vaalea ja kuviollinen, mutta jotakin kivaa siinä oli. En tosin itse sitä käyttäisi, mutta joka tapauksessa pidin siitä.


Näitä aamukävelyitä olen tehnyt jo ainakin kolmentoista vuoden ajan ja aina ne jaksavat houkutella. Viehättävintä niissä on se, että ihmisiä on liikkeellä aika vähän ja kaupat eivät ole auki. Ei ole tungosta eikä voi shoppailla.

Tämä oli tämän kesän ensimmäinen sunnuntain urbaani aamukävely, toivottavasti näitä tulee vielä monta tänäkin kesänä. Ja nyt tiedän välttää tuon liityntäliikenteen pitkän vuorovälin, enkä aivan turhaan hukkaa aikaa odotteluun ;-D.


27.5.2018

Metsäterapiaa uupuneille

Perinteinen hermojen lepuutusloma siirtyi erinäisistä syistä jo viikkoja aikaisemmaksi kuin ennen, eikä siltikään tullut yhtään liian aikaisin. Ja mikä kaikkein ihmeellisintä, pohjoiseen tuli kesä jo toukokuun puolivälissä.


Kyseessä oli siis meidän sisarusten perinteinen mökkiviikonloppu, jolloin on tarkoitus vain olla eikä mitään ole pakko tehdä. Asialliset asiat kuten ruoan laittaminen ja korvasienien etsiminen kyllä hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin ne kuuluisat ellun kanat.


Ensimmäisenä iltana lähdimme vähän ennen puoltayötä vielä kävelylle ja tuskin ehdimme poistua mökin pihapiiristä, kun jo ensimmäinen korvasieni osui tielle. Siinähän se sitten yö kului pitkälle pikkutunneille niitä kerätessä, saatiin juuri sopivasti yhteen muhennokseen. Olimme olleet ihan siinä uskossa, ettei näin aikaisin vielä löydy korvasieniä, mutta väärin luultu. Alla olevassa kuvassa siis korvasieni yövalaistuksessa.....











Seuraavana päivä ohjelmassa siis korvasienien keittäminen ja niistä muhennos grillatun lihan kera. Maistui kyllä ulkoilmassa vietetyn päivän ja saunan jälkeen. Lautaselta löytyy grillattu flank steak korvasienimuhennoksella, grillattujen vihannesten ja keitettyjen perunoiden kera. Punaviiniä palan painikkeena.








Olen muuten opetellut uudelleen ajamaan pyörällä! En ole yli kolmeenkymmeneen vuoteen pyöräillyt, mutta yllättäen sain 60-vuotislahjaksi polkupyörän. Viime kesänä en vielä päässyt kunnolla opettelemaan pyörällä ajoa, mutta nyt sitten yhtäkkiä kaikki sujuikin ihan vanhasta muistista. Pyörä on ihan perusmummonpyörä, ei vaihteita ja jalkajarru. Ja se pysyy täällä pohjoisessa, Espoossa en aio ruveta pyöräilemään.



Kannattaa muuten miettiä tarkkaan mitä toivoo, koska toiveilla on tapana toteutua. Niinpä olimme korvasienistä ihan pääsemättömissä, näistä pienistä sienistä alkoi varsinainen souvi. Kannoimme kotiin reilut kaksi kiloa sieniä, puoli päivää meni niitä putsatessa ja keitellessä.



Ensimmäinen keitto pihalla sähkölevyllä ja toinen keitto sisällä hellalla, vähän sarjatyönä. Veden saaminen kiehuvaksi muuten kestää aika kauan. Isoja kattiloita olisi pitänyt olla useampia, mutta niillä mentiin mitä oli. Nyt on pakkasessa useampi rasiallinen odottamassa talvea.


Metsäterapia on toiminut ja hermot on saatu lepuutettua. Huomenna alkaa jo kotimatka, töihin tosin palaan vasta keskiviikkona. Pehmeä lasku töiden pariin. Olisihan täällä vielä viihtynyt pitempäänkin, jäi vielä muutama pyöräretki ja metsäkävely tekemättä.

15.4.2018

Talven univormu

Piti ihan tarkistaa, koska tässä blogissa on viimeksi ollut asukuvia ja totesin että viimeisin asukuva on Nanson mekosta 6.6.2017! Noh, eihän tuosta ole vielä vuottakaan ;-D.

Edellisessä postauksessa mainitsin kulkeneeni koko joulun jälkeisen ajan univormussa, joka koostuu mustista housuista, mustasta silkkipaidasta ja mustasta villatakista. Niinpä nyt kuvaan tämän univormun, tämä on ollut ihan selkeästi turvavaate ja helpottanut elämää kovasti kun aamuisin ei tarvitse miettiä mitä päällensä pukee. Riittää kun huolehtii, että univormun osat ovat kutakuinkin puhtaita ja rypyttömiä!



Tällä hetkellä olen vähän ymmälläni, koska en oikein tiedä mitä käyttäisin töissä kun ilmat alkavat ihan oikeasti lämpenemään. Oikeanpuoleisessa kuvassa olevaa Cosin villakangasmekkoa olen käyttänyt viime viikolla, sillä ehkä menee vielä jonkin aikaa, mutta se on kuitenkin aika lämmin. Ehkä voisinkin siirtyä mekkolinjalle, mekko ja paksut mustat sukkahousut nilkkurien kanssa voisi olla alkukevääseen sopiva univormu.

Tykkään tästä univormuajattelusta kovasti, vaikka se tarkoittaakin että työpäivät mennään ihan samoissa vaatteissa, mutta haittaako sekään ;-D. Työtovereita tuskin kiinnostaa mitä vaatteita käytän, eivätkä edes ehkä huomaa että olen joka päivä samoissa vaatteissa. Ja sitten kun itse kyllästyn univormuuni, voin vaihtaa sen.

Nämä kevätvaatteet ovat muuten jokakeväinen ongelma, miten siirtyä talvivaatteista kesävatteisiin kun hetken aikaa talvivaatteet ovat liian kuumia ja kesävaatteet liian kylmiä. Puhumattakaan siitä kuinka kyllästynyt on jo huhtikuulla talvivaatteisiinsa. Pitäisi ehkä olla ihan erikseen kevätvaatteet!

10.4.2018

Kevät keikkuen tulevi

Olin tänä aamuna ihan rehellisesti sanoen järkyttynyt! Eilisen lämpimän kevätpäivän jälkeen olikin satanut lunta ihan maan valkoiseksi. Mutta en suostunut enää vetämään jalkaani saappaita vaan nilkkureilla mentiin. Nyt kyllä yläkerran herra voisi lopettaa tuon lumen syytämisen, eihän ihmisriepukaan ihan kaikkea kestä!

Onpas ollut sellainen talvi, etten vielä edes kevätvaatteita ole haikaillut puhumattakaan kesävaatteista. Tosin nämä pari lämmintä kevätpäivää alkoivat jo herätellä talvikoomasta, tulee se kevät ihan oikeasti.

Tänä talvena on tosiaan haasteita riittänyt, sekä ilmojen että työmatkojen suhteen. Alkuvuosi on jännitetty ensin aamulla sitä viekö metro töihin ja illalla sitä tuoko metro kotiin. Onneksi liityntäliikenne sentään on toiminut moitteettomasti, metrosta kun rahjustan lähtölaiturille, siellä on jo bussi odottamassa.

Töissä työnteko on pirstaloitunut entisestään, päivän mittaan räpistelen varmaankin kahtakymmentä eri asiaa enkä ehdi keskittyä yhteenkään kunnolla. Pää ei oikein meinaa kestää näin hulvatonta menoa. Toiveikkaana lasken jo kuukausia eläkkeelle jäämiseen, niita on vielä jäljella 24 ja puolikas.

Talven pukeutumistyyliä voi kuvata vain yhdellä sanalla, univormu! Olen koko tämän vuoden pukeutunut mustiin housuihin, mustaan silkkipaitaan ja mustaan polvipituiseen villatakkiin. Ja päällimmäisenä musta pitkä untuvatakki, ainoat väriläikät ovat viinipunainen villamyssy ja huulipuna, siis jos olen sitä muistanut/ehtinyt laittaa. Kuinka alas vaatehullu naisihminen voikin vajota pukeutumisessaan talvikoomassa ;-D.

Nyt pois vinku ja valitus, kesää kohti mennään. Ja yläkerran herralle tiedoksi, että kesän 2018 on syytä olla sellainen vanhan hyvän ajan lämmin kesä. Sataa silloin kun on tarvis, mutta muuten pitelisi poutaa. Helteistä ei ole niinkään väliä!



10.1.2018

Keskinkertainen vaatevuosi 2017


Vaatevuosi 2017 oli keskinkertainen, tosin onnistuin löytämään muutamia toivomiani vaatekappaleita. Nimenomaan sellaisia, joista minulla oli ollut aika tarkka mielikuva.

Onnistunein hankinta oli niinmun' designin mustat pellavahousut, ne ovat juuri sellaiset kuin olin toivonutkin löytäväni. Mahdollisesti hankin ensi kesänä vielä toiset samanlaiset ihan varmuuden vuoksi, toisaalta valmistaja ehkä pitää näin hyvän tuotteen jatkossakin saatavilla.

Toinen onnistuminen oli Asokselta tilatut ylipolvensaappaat, tosin ne eivät ole kovin laadukkaan tuntuiset, mutta ehdottomasti hyvännäköiset ;-D. Näköjään ovat nyt hyvässä 50% alessa, vaikka ei tuo alkuperäinen hintakaan paha ollut, 65 puntaa oli 76 euroa. Näiden tilaamista vähän epäröin, koska en tiennyt Asoksen toimitustapaa, mutta tulivatkin ihan Postin kautta. Tilasin normaalin kokoni ja ovat ihan sopivat, myöskin varren leveys on hyvä, suorastaan optimaalinen!

Syksyllä innostuin kotimaisen Neulomon helpoista trikoovaatteista, mutta en saanut aikaiseksi niitä tilata. Mutta niitähän onneksi löytyy Prisman valikoimista, siis markettivaatteita parhaimmillaan ;-D. Kävin Olarin Prismasta nappaamassa itselleni  tuon Hanna-paidan ja nuo Sanna-housut. Paidan malli on tällaiselle rintavalle tosi hyvä, tykkään siitä. Housut ovat vähän siinä ja siinä, voipi olla että päätyvät joogahousuiksi ;-D.

1.1.2018

2018

Hyvää uutta vuotta! Vuosi 2017 on saateltu loppuun ja minun kohdallani se vuosi oli raskas elää. Onneksi se on nyt ohi ja uusi vuosi 2018 on toivoa täynnä ;-D.

Viime vuoden aikana tulin paljon miettineeksi omaa elämääni ja elämää yleensäkin. Olen ajatellut paljon lapsuuttani ja sitä maailmaa, jossa sen elin. Ajatellut kuinka paljon maailma ja ihmisten elämä on muuttunut minunkin elinaikanani.

Muistellut isääni, joka sai käydä vain kiertokoulua ja äitiäni, joka ei saanut saanut mennä keskikouluun koska oli tyttö. Miettinyt millaista heidän elämänsä sota-aikana oikeasti oli. Millaista elämä Koillis-Lapissa oli heidän nuoruudessaan ja millaista se mahtoi olla isovanhempieni nuoruudessa. Miettinyt ainoan tuntemani isovanhemman, isäni äidin elämää ja sitä kuinka vähän siitä loppujen lopuksi tiedän.

Olen elänyt vuoden 2017 aika alavireisissä tunnelmissa, mutta vuoden vaihtuminen antaa luvan luovuttaa alakulosta ja aloittaa uuden vuoden korkeammilla taajuuksilla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Keveämpää vuotta 2018 toivotellen!