15.4.2018

Talven univormu

Piti ihan tarkistaa, koska tässä blogissa on viimeksi ollut asukuvia ja totesin että viimeisin asukuva on Nanson mekosta 6.6.2017! Noh, eihän tuosta ole vielä vuottakaan ;-D.

Edellisessä postauksessa mainitsin kulkeneeni koko joulun jälkeisen ajan univormussa, joka koostuu mustista housuista, mustasta silkkipaidasta ja mustasta villatakista. Niinpä nyt kuvaan tämän univormun, tämä on ollut ihan selkeästi turvavaate ja helpottanut elämää kovasti kun aamuisin ei tarvitse miettiä mitä päällensä pukee. Riittää kun huolehtii, että univormun osat ovat kutakuinkin puhtaita ja rypyttömiä!



Tällä hetkellä olen vähän ymmälläni, koska en oikein tiedä mitä käyttäisin töissä kun ilmat alkavat ihan oikeasti lämpenemään. Oikeanpuoleisessa kuvassa olevaa Cosin villakangasmekkoa olen käyttänyt viime viikolla, sillä ehkä menee vielä jonkin aikaa, mutta se on kuitenkin aika lämmin. Ehkä voisinkin siirtyä mekkolinjalle, mekko ja paksut mustat sukkahousut nilkkurien kanssa voisi olla alkukevääseen sopiva univormu.

Tykkään tästä univormuajattelusta kovasti, vaikka se tarkoittaakin että työpäivät mennään ihan samoissa vaatteissa, mutta haittaako sekään ;-D. Työtovereita tuskin kiinnostaa mitä vaatteita käytän, eivätkä edes ehkä huomaa että olen joka päivä samoissa vaatteissa. Ja sitten kun itse kyllästyn univormuuni, voin vaihtaa sen.

Nämä kevätvaatteet ovat muuten jokakeväinen ongelma, miten siirtyä talvivaatteista kesävatteisiin kun hetken aikaa talvivaatteet ovat liian kuumia ja kesävaatteet liian kylmiä. Puhumattakaan siitä kuinka kyllästynyt on jo huhtikuulla talvivaatteisiinsa. Pitäisi ehkä olla ihan erikseen kevätvaatteet!

10.4.2018

Kevät keikkuen tulevi

Olin tänä aamuna ihan rehellisesti sanoen järkyttynyt! Eilisen lämpimän kevätpäivän jälkeen olikin satanut lunta ihan maan valkoiseksi. Mutta en suostunut enää vetämään jalkaani saappaita vaan nilkkureilla mentiin. Nyt kyllä yläkerran herra voisi lopettaa tuon lumen syytämisen, eihän ihmisriepukaan ihan kaikkea kestä!

Onpas ollut sellainen talvi, etten vielä edes kevätvaatteita ole haikaillut puhumattakaan kesävaatteista. Tosin nämä pari lämmintä kevätpäivää alkoivat jo herätellä talvikoomasta, tulee se kevät ihan oikeasti.

Tänä talvena on tosiaan haasteita riittänyt, sekä ilmojen että työmatkojen suhteen. Alkuvuosi on jännitetty ensin aamulla sitä viekö metro töihin ja illalla sitä tuoko metro kotiin. Onneksi liityntäliikenne sentään on toiminut moitteettomasti, metrosta kun rahjustan lähtölaiturille, siellä on jo bussi odottamassa.

Töissä työnteko on pirstaloitunut entisestään, päivän mittaan räpistelen varmaankin kahtakymmentä eri asiaa enkä ehdi keskittyä yhteenkään kunnolla. Pää ei oikein meinaa kestää näin hulvatonta menoa. Toiveikkaana lasken jo kuukausia eläkkeelle jäämiseen, niita on vielä jäljella 24 ja puolikas.

Talven pukeutumistyyliä voi kuvata vain yhdellä sanalla, univormu! Olen koko tämän vuoden pukeutunut mustiin housuihin, mustaan silkkipaitaan ja mustaan polvipituiseen villatakkiin. Ja päällimmäisenä musta pitkä untuvatakki, ainoat väriläikät ovat viinipunainen villamyssy ja huulipuna, siis jos olen sitä muistanut/ehtinyt laittaa. Kuinka alas vaatehullu naisihminen voikin vajota pukeutumisessaan talvikoomassa ;-D.

Nyt pois vinku ja valitus, kesää kohti mennään. Ja yläkerran herralle tiedoksi, että kesän 2018 on syytä olla sellainen vanhan hyvän ajan lämmin kesä. Sataa silloin kun on tarvis, mutta muuten pitelisi poutaa. Helteistä ei ole niinkään väliä!