28.5.2017

Rakastunut pellavaan

Lapsuudessani en tuntenut muuta pellavaa kuin ne harvaankudotut karkeat pellavapyyhkeet, mutta ensimmäinen Interrailmatkani Italiaan vuonna 1975 herätti sammumattoman rakkauden pellavaan. Muistoissani italiattaret kävelevät korot kopisten piazzalla tyylikkäissä, hyvinleikatuissa pellavaisissa mekoissaan ja hameissaan. Olin ihastuksesta aivan sanaton, niin kauniilta vähän ryppyinen pellavakangas näytti.


Ensimmäinen pellavavaatteeni taisi olla vuonna 1980 Padovasta ostetut housut, mallia ukkohousut, joita käytin monta kesää kunnes ne hankautuivat reisistä puhki. Housut olivat sellaiset pellavanväriset, joka vähän vivahti khakinvihreään, ja rypistyivät kovasti.

Olin silloin töissä kangastukkuliikkeessä laskuttajana ja nuo ryppyiset pellavahousut olivat varsinainen "punainen vaate" johtajalle, joka inhosi ryppyistä pellavaa yli kaiken ;-D. Joskus 80-luvun alkuvuosina käytin niitä housuja kirkkaanpunaisen t-paidan kanssa, helma housujen sisällä ja taisi minulla olla punaiset balleriinatkin. Punaisen ja khakin yhdistelmä oli herkullinen, olen siis  käyttänyt värejäkin!

Joskus 80-luvun alkupuolella pellavavaatteita alkoi olla myynnissä Suomessakin, mutta kalliita ne olivat. Irja Leimun Carlina-merkillä suunnittelemat pellavavaattet olivat mieleeni joskus 80-luvun alkupuolella, minulla oli jopa Carlinan valkoinen pellavainen housuhame. Se oli kallis ostos, mutta olisikohan ollut alennuksessa kun raaskin ostaa ja vielä valkoisen.

Asuimme silloin Runeberginkatu 8:ssa ja samassa talossa oli pieni vaatekauppa, josta housuhameen ostin. Kaupan nimeä en enää muista, mutta sen näyteikkuna oli tosi houkutteleva. Mieleeni on jäänyt ainakin safarityylinen farkkutakki, jota en ostanut ja jota kaduin kovasti myöhemmin.....

Vielä tänäkin päivänä sanasta kesävaate tulee ensimmäiseksi mieleen pellava. Minulla on myös taipumus saada vaatteita koskevia pakkomielteitä, viime kesän ja todennäköisesti myös tämän kesän pakkomielle on t-paita pellavatrikoota.

Tiedän kyllä, että niitä on myynnissä kaikissa vaateketjuissakin, mutta kun tahtoisin mustan pitkähihaisen, joka on sopivan väljä eikä ole kauhean läpinäkyvä ja jossa on pienehkö kaula-aukko. Näillä kriteereillä sopivan löytäminen meneekin aika vaikeaksi. Näkemäni paidat ovat olleet aika ohuita ja kaula-aukko on ollut ihan valtava, ylettyy meikäläisellä jopa rintojen alle!!!

Pari hutiostosta on jo tehty, mutta toisaalta minulla on jo pari vuotta sitten UFF:sta löytynyt Marimekon iso holkkihihainen pellavatrikoinen paita pahimpaan tuskaan ;-D. Pakkomielteeni ajamana olen toki etsinyt netistäkin pellavatrikookangasta, mutta Jenkeistä tilaaminen ei oikein houkuttele eikä lähempääkään löytynyt!

Minulla olisi myös tarvetta pellavahousuille, mutta jo parina kesänä housuja etsittyäni olen huomannut ettei niitä kovin paljon ole tarjolla. Haluaisin nimenomaan 100 % pellavaa olevat housut, en mitään sekoitetta. Täytynee vain jatkaa etsintöjä.

Pinterestiin olen alkanut keräillä pellavavatteiden kuvia ihan omaan tauluunsa

24.5.2017

Paitamekko

Haikailin jo pari vuotta sitten pellavaista paitamekkoa ja suunnittelin jopa ompelevani sellaisen, kun ei kaupoista mieleistä löytynyt. Suunitelmaksihan se ompeleminen jäi ja muutenkin paitamekko viileiden kesien myötä pääsi vähän unohtumaan. Kunnes tänä keväänä se yllättäen löytyi.


Aleksi 13:sta on tullut myyntiin uusi tanskalaismerkki And Less ja heidän mallistostaan se löytyi. Tummansininen, pitkä paitamekko ohutta pellavaa. Mekkoa myydään myös Zalandossa ja tuossa Zalandon tuotekuvauksessa mekkoa sanotaan vapaa-ajan mekoksi, mutta minusta tuo kyllä sopii oikein hyvin työvaatteeksi helteisenä päivänä.

Pidin muistakin And Lessin vaatteista ja Zalandolla onkin myynnissä aika kattava valikoma merkiltä. Tosin juuri tästä paitamekosta näyttää olevan isoimmat koot loppuunmyyty. Ja ainakin Aleksin Aleksi 13 myy merkkiä, siellä ei ainakaan vielä huhtikuussa ollut kovin suuri valikoima.

Ja vielä vinkiksi, että mekossa on aika reilu mitoitus. Minun mekkoni on kokoa 38, vaikka normaalisti kokoni on 44-46.  

20.5.2017

Ulos talvikoomasta Venetsian kautta ja muita kuulumisia


Olen näköjään jo maaliskuussa jonkun aurinkoisen päivän innoittamana aloitellut postausta otsikolla ”Ulos talvikoomasta”. Noh, juttu on jäänyt kesken ja nythän me tiedetään, että talvi ja talvikooma jatkuivat pitkään tänä vuonna.

Ja vaikka olisinkin selvinnyt jo maaliskuussa talvikoomasta, niin huhtikuu sairastamisineen olisi kyllä ottanut luulot pois. Onnistuin jotenkin saamaan kasvoihini ruusun ja tulehduksen sijainnin takia jouduin viettämään neljä päivää sairaalassa! Ja kun sieltä tokenin, antibiootit saivat vatsani niin sekaisin että meinasin ihan kokonaan kuivua.

Näillä eväillä olikin sitten lähdettävä lomailemaan Venetsiaan, jossa flunssa iski viikon puolivälissä. Yhden päivän ehdin olla töissä loman jälkeen ja sitten lääkärin kautta sairaslomalle. Tässä vaiheessa usko paranemiseen oli jo aika kovilla. Onneksi nyt on ihan eri tunnelmat, kyllä tämä tästä ;-D.

Olihan tänä keväänä vielä muutakin kiusaa, kotoa löytyi ikävä vesivahinko keittiöstä. Sitä sitten kuivateltiin viisi viikkoa keittiö osaksi purettuna. Puretussa osassa olivat hella ja astianpesukone, kuinkas muutenkaan. Tämäkin episodi sijoittui juuri samaan aikaan sairastamisen ja matkan kanssa. Täytyy sanoa, että olipa mielenkiintoinen puolitoista kuukautta……

Venetsia oli juuri niin ihana kuin se on, mutta matkallakaan ei kaikki mennyt ihan putkeen. Ei mitään isoa eikä dramaattista, mutta pikku kiusaa toisensa perään ;-D. Ihan lähtöpäivästä alkaen, matkaan lähdettiin siinä vapun aatonaattoillan lumimyräkässä ja melkein kaksi tuntia myöhässä. Eivätkä säät suosineet perilläkään. Koleaa ja sateista muutamalla lämpimän auringonpaisteen pilkahduksella.

Tuloillan pelastivat take away pizzerian viimeiset pizzaviipaleet ja jääkylmä punaviini, ei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan ;-D.
Perillä sitten odotti melkein jääkaappikylmä asunto, jonne ei saatu yhtään lämpöä koko viikolla koska Venetsiassa ei saa lämmittää 15.4. jälkeen ennenkuin joskus syksyllä. Kylmästä asunnosta oli kyllä se hyöty, että tuli edellisvuotta enemmän istuskeltua kahviloissa kahvikupillisen tai proseccolasillisen kanssa. Viime kevään asunnosta oli niin hyvät näköalat alas kadulle, että mieluiten istuskelimme siellä katsomassa katuelämää.

Kaikenlaista pientä hankaluutta oli asunnon yhteyshenkilön kanssa, johtuen hänen puutteellisesta kielitaidostaan tai voisi melkein sanoa kielitaidottomuudestaan. Asunnosta pitäisi kirjoittaa arvostelu Only Apartmentsin sivuille, mutta kun siitä ei ole kovin paljon hyvää sanottavaa, ajattelin odotella vielä vähän. Että ehtii pöly laskeutua, eli siis että ehdin itse vähän rauhoittua ja miettiä miten nämä ikävät asiat ilmaisisi asiallisesti eikä tunteella.

Olihan matkalla toki mukavaakin, katukahviloissa istuskelua ei mikään voita ;-D. Pari kivaa ruokapaikkaakin löytyi, ihan talven aikana tehdyn nuuskintatyön tuloksena. Alla olevassa kuvassa tosin ollaan vappulounaalla turistipaikassa, jonne sorruimme hätäpäissämme jouduttuamme kaameaan turistiryysikseen. Ei auttanut muu kuin asettua lähimpään kuppilaan syömään!


Birraria la Cortessa,  Campo San Pololla, söimme lähtöpäivän lounaaksi suosikkipizzan eli Diavolon. Pizza oli hyvää ja lasku kahdesta pizzasta, litrasta talon viiniä ja kahdesta espressosta jäi alle viidenkympin. Ei huono ollenkaan.

Lisäksi vielä mielenkiintoinen sisustus, jota oli mukava ihmetellä. Kuten mistä nuo lapunvarjostimet oikein oli tehty tai mistä nuo seinälaatat. Puhumattakaan naapuripöytiin kannettujen ruoka-annosten vakoilusta. Olimme luovuttaneet asunnon jo aamukymmeneltä ja lento lähti vasta illalla klo 20.40, joten meillä oli aika monta tuntia kulutettavana näihin touhuihin. Suosittelen paikkaa, ainakin tämän yhden kokemuksen perusteella.


Venetsiaan, jos minne, on hyödyllistä saada vinkkejä hyviin ja kohtuhintaisiin ravintoloihin, joten tässä vielä toinen hyväksi todettu paikka, tämäkin siis yhden kerran kokemuksella. Pizzeria Ristorante Al Profeta, sellainen pieni perinteisesti sisustettu ravintola, joka vaikutti olevan hyvin suosittu.

Tulimme paikalle vähän seitsemän jälkeen ja saimme pöydän, mutta hetken kuluttua paikka olikin jo ihan täynnä. Täälläkin selvisimme laskusta alle viidelläkympillä, söimme simpukkarisotot ja joimme puoli litraa talon viiniä. Jälkiruokaa ei enää mahtunut pääruokakokoisen risoton jälkeen ;-D. Tästä ravintolasta ei tullut otettua kuvia, joten laitan tilalle kuvan päivänä muutamana syödystä cicchetti-lounaasta. Tietysti proseccon kera.


Eipä muuta tällä kertaa, saatan vielä palata Venetsiaan toisessakin postauksessa. Niin ja keittiö valmistui keskiviikkona, onpa ihana kokkailla ihan oikealla hellalla eikä millään minihellalla ;-D.