sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Päättämätön kutoja

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika kummallisia, olen ollut ja olen edelleenkin ihan tajuttoman väsynyt enkä oikein ymmärrä miksi. Onneksi syysloma siintää jo reilun kolmen viikon päässä ja lennot Rovaniemelle ja takaisin on varattu!

Kuten aina syksyisin, kutomiskärpänen on iskenyt ja hain jo viime viikonloppuna Menitasta pari kassillista lankoja ajatuksena aloittaa heti kutominen, mutta tämän tajuttoman väsymyksen takia en ole saanut edes aloitettua mitään. Ja onhan tässä vähän mukana päättämättömyyttäkin, en oikein osaa päättää mitä kutoisin.


Tarjolla olisi Novitan Usva-lankaa tummanliilan ja harmaan sävyissä, siis tuollaista liukuvärjättyä, josta haluaisin tehdä neuletakin töissä pidettäväksi. Mallitilkun olen jo rustannut, pitäisi vielä laskea ne silmukat siitä. Mutta tässä kohtaa iskee se päättämättömyys, minulla olisi Suuren Käsityölehden ohjeet tähän villaviittaan, joka on kudottu ohuemmasta langasta kuin Usva, joten tässä joutuisi laskeskelemaan silmukkamääriä.


Toinen vaihtoehto on kutoa takki ylhäältä alaspain saumattomasti, mutta siihen minulla ei ole edes ohjetta, joten joutuisin tässäkin aika paljon miettimään ja laskeskelemaan silmukoita ja lisäyksiä. Tämä vaihtoehto kiehtoo, koska haluaisin kokeilla uutta tekniikkaa. Tilaamastani kirjasta olisi kyllä apua tässä prosessissa, mutta mielentilani ei taida olla oikea näin vaativaan työhön.

Ostin myös harmaata ja mustaa sukkalankaa, aion nyt opetella kutomaan sukkia ja onneksi minulla on hyvä ohjekirja, josta suuret kiitokset Liialle ;-D.


Äitini oli tosi taitava sukkien kutoja, hänen sukkansa olivat tasaista, kaunista neuletta ja aina sopivan kokoiset ja kärki oli kauniin pyöreä, juuri niinkuin kirjan kannen sukissa. Äidin sukat olivat yksivärisiä, mutta varsi oli helmineuletta tai muunnelmaa siitä. Ikävä kyllä viimeisetkin äidin kutomat sukat alkavat olla tiensä päässä, onhan hänen kuolemastaan jo seitsemän vuotta. Uutta kutojasukupolvea jo kaivataan!

Olenhan kuitenkin saanut kudottua valmiiksi sen tweedsilkkisen kaulahuivin, josta mainitsin pari postausta sitten ja pitänytkin sitä jo pari viikkoa. Juuri sopiva kaulahuivi tähän vuodenaikaan.....

lauantai 17. syyskuuta 2016

Takki kertaa kolme


Toukokuussa olin nettikirppiksellä oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ostin Ilona Pellin kevyen takin, trenssiä vastaavan kevät/syystakin. Takki taitaa olla peräisin ihan viime vuosituhannelta ;-D. Tässä jos missä näkyy hyvä suunnittelu, vaate kestää muodin vaihtelut ja näyttää aina ajankohtaiselta!



Eipä takin iällä niin väliä ole, otin sen heti käyttöön ja olen ollut siihen kovasti ihastunut. Takki on malliltaan ihan suora, edessä on vinoon ommeltu vetoketju. Tähän asti olen käyttänyt takkia auki, vain napilla suljettuna, mutta nyt kun ilmat viilenevät täytyy takkia jo pitää kiinni.

Siinäkin on kaksi mahdollisuutta, joko vetskari melkein kiinni niin kuin keskikuvassa taikka vetskari kokonaan kiinni kuten oikealla. Takki on hyvin väljä, joten sen alle mahtuu lämmintä vaatetta ja käyttöaika pitenee myöhempään syksyynkin. Tosin nyt on luvattu lämmintä syksyä.....

Yksi minua ihastuttanut yksityiskohta takissa on etureunan lenkki ja nappi, joiden avulla takki pysyy kiinni vaikka vetoketju onkin auki. Vähän kökkö selitys, mutta katsokaa itse kuvasta. Ja tämä pikkujuttu ihastuttaa minua, koska tykkään kulkea takki auki, mutta en tykkää siitä että tuulessa takki lepattaa ihan levällään. Ja Helsingissähän tulee aina ;-D.


Ja vielä kuva takista käytössä, olihan kesällä sellaisiakin kelejä että tarvittiin oikeata takkia. Nyt kuitenkin mennään talvea kohti, suljetaan takki ja lisätään vielä huivikin kaulaan!



lauantai 10. syyskuuta 2016

V A A T E A S I A A



Jo pitemmän aikaa olen ollut aika mielikuvitukseton vaatteiden suhteen, ne eivät ole kiinnostaneet samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Olen jumittunut samoihin vaatteisiin viikkokausiksi, jopa kuukausiksi ;-D.

Koko kesän käytin mustia Cosin viskoosihousuja ja vaihdellen UFFista ostettua Marimekon pellavaneuletta tai Noolanin pellavaista Nukka-paitaa. Paitsi hellepäivinä oli käytössä Australiasta asti tilattu viskoositrikoomekko, näin sellaisen A Girl And Her Wardrobe-blogissa ja menin tilaamaan samanlaisen mekon sekä mustana että harmaana.......

Viime talven vakioasuni oli mustat kapealahkeiset housut, nilkkurit ja joku Ilona Pellin tunika yläosana. Siis joko Sali tai Tripolis, olisihan minulla muitakin, mutta näihin kahteen olin juuttunut. Asu, jota ei tarvinnut aamuisin edes ajatella. 

Viime viikon käytin töissä Sali-tunikaa ja Kappahlin ohuita mustia kapealahkeisia housuja, ensi viikosta en vielä tiedä mikä olisi sopiva vaatetus. Vielä ei oikein voi ihan syysvaatteisiin pukeutua kun päivisin on kuitenkin niin lämmintä. Tosin tällä hetkellä suurin pukeutumisongelma on rikkinäinen pyykkikone, mutta onneksi jo maanantaina tulee uusi ;-D.

Mekkohulluuteni on kyllä hellittänyt, mutta vietettyäni muutamia tunteja Pinterestissä olen päätynyt ajatukseen, että voin käyttää kaikkia mekkojani juurikin noiden kapealahkeisten housujen kanssa, huolimatta siitä että mekot ovat pidempiä kuin tunikapituisia. Minulla on siis jo hyvä pukeutumissuunnitelma syksyksi ja takkejakin minulla on ihan tarpeeksi, joten ei ole mitään tarvetta uusiin hankintoihin.

Mielessäni häilyy myös vielä vähän muotoutumaton ajatus erilaisten toppien tai liivien kutomisesta esimerkiksi Sali-tunikan tai minkä tahansa paidan päällä käytettäväksi. Kävin kesällä Snurressa ja juttelin pitkään mukavan omistajarouvan kanssa hänen senhetkisestä neuletyöstään, joka oli yhtenä kappaleena kudottava neuletakki. Se aloitetaan ylhäältä ja kudotaan tosiaan niin ettei koko neuleeseen tule yhtään saumaa. Innostuin kovasti asiasta ja tilasin jopa kirjan aiheesta. Kirja ei ole vielä tullut, mutta innolla sitä odottelen ja odotellessani kudon kaulahuivia Snurresta ostamastani tweedsilkkilangasta.


Samoin kuin takkeja, kenkiäkin on ihan riittävästi, varsinkin kun kesälomani alussa turistia Helsingissä leikkiessäni löysin Frankly My Dear-liikkeestä Muxartin kävelykengät ja Kauniista Veerasta Vagabondin ”kesänilkkurit”, joten silläkään rintamalla ei tarvita täydennystä. Tosin tarvitseminen ja haluaminen ovat aivan eri asioita ;-D.


Kengistä vielä sen verran, että sisareni oli löytänyt kätköistään vuonna 1984 Taorminasta ostamansa kengät. Nämä ovat mielestäni aivan ihanat ja hyvässä kunnossa lukuunottamatta korkolappuja.


Enkä voi vastustaa kiusausta laittaa tähän pari tyylikuvaa tuolta Taorminan reissulta eli lomatyyliä vuodelta 1984. Ensin sisareni itse tekemissään porkkanamallisissa pellavahousuissa ja neuleessa, sitten minä Seppälän puuvillahousuissaa ja jakussa. Minulla taisi olla teräväkärkiset matalat avokkaat jo silloin ;-D. Sisareni kuva on kovin epätarkka, koska jouduin poimimaan sen katuyleisnäkymästä.....

perjantai 2. syyskuuta 2016

Katoava aika

Apua, minua on huiputettu! Kalenteri yrittää väittää, että edellisestä postauksesta on jo yli kaksi kuukautta! Ja että olen ollut kesälomalla jo neljä viikkoa! Ajan kulku on ihan selvästi nopeutunut hurjasti, onko kukaan muu huomannut sitä?


Oli miten oli, tiistaina täytyy palata töihin ja olo on jotenkin repsahtanut! Ainakin kolme viikkoa on kuljettu römppävaatteissa eikä tukalle ja naamalle tehty muuta kuin pesty. On valvottu myöhään ja nukuttu pitkään, mitenköhän ensi viikolla pääsee ylös ajoissa........


Alkukesän stressiloma tuli ja meni, lomaviikkoon mahtui aurinkoa ja sadetta. Oli ihan lämpimiäkin päiviä ja juhannusviikolla kukkivat kesäkukat ihan etuajassa, selvästikin ajan kulku on siis nopeutunut ;-D.





































Pari asukuvaakin tuli otettua, mutta julkaisematta jäivät. Olivat ihan kauheitakin, eihän tällaisia voi blogiin laittaa!




Heinäkuun lopulla tuijoteltiin taivasta, aivan upeita auringonnousuja ja laskuja. 


Ja tavattiin näitä tyyppejä, vanhaa kaveria Ranea ja tuota uutta kaveria, pentua nimeltä Ruuti. Ruuti sai jo harjoittelupaikan vesilintumetsällä, vielä en ole kuullut miten siellä kävi. Myyrien metsästys oli jo opittu ja sujui oikein hyvin. Eli jos ei tule lintukoiraa niin voi jatkaa myyräkoirana ;-D.





Tuleen tuijottelua harrastettiin uuden pihatakan myötä. Siinä sielu lepäsi kun tuli tanssi ja kieppui, kipinät pyörivät ja sinkoilivat kuin tulikärpäset.....









Ehkä minua ei sittenkään ole huijattu, onhan tämän kaiken elämiseen mennyt hyvinkin aikaa ja on jo syksyn aika tulla. Nyt aion asettua kotiin nauttimaan pimenevistä syysilloista ja toivottavasti aurinkoisen kirpeistä syyspäivistäkin....