sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Let it snow!

Viime viikko oli aivan ihana lumisateineen, talvi yllätti mieluisasti. Luminen maa on niin kaunis ja pikkupakkanen raikasti ilman. Hyytävä tuuli vähän harmitti, mutta kun on tarpeeksi lämmintä päällä pärjää oikein hyvin. Nyt kyllä vaikuttaa siltä, että tämä hauskuus loppuu, Ilmatieteen laitos lupaa vesisadetta ensi viikolle!


En tällä kertaa aio kertoa pakkaspukeutumisestani, siitä olette varmaankin joutuneet lukemaan ihan tarpeeksi tässä vuosien mittaan ;-D. Tänään oli muuten Hesarissa hyvä juttu aiheesta, siinä oli lämpökameralla kuvattu helsinkiläisten talvipukeutumista, hyvin havainnollisia kuvia.


Uskoisin, että tällä varustuksella ei lämpökamerassakaan paljon punaista näkyisi. Sen verran kuitenkin viime viikon pukeutumisesta, että varusteet olivat jopa astetta järeämmät kuin näissä vuoden 2012 kuvissa. Takkina oli pitkä untuvatakki, jalassa melkein uudet ylipolvensaappaat, villainen kaulahuivi ja nahkahanskojen päällä vielä villalapaset. Tarkeni!


Lumisade ja luminen maisema saivat aikaan aikamoisen joulufiiliksen, mutta koska on aivan liian aikaista ottaa joulutavaroita esille tai edes kuunnella joululevyjä, tyydyn vain selailemaan vanhoja joululehtiä. Joulun taikaa alkaa jo vaikuttaa ;-D.

Voisin silti kuunnella tänäänkin tämän! Jospa tästä olisi apua lumen pysymiseen ;-D.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Fidan lattialta löydetty kashmirneule!

Kyllä! Luitte aivan oikein, olen Fidan lattialta löytyneen mustan kashmirneuleen onnellinen omistaja!

Olen viime aikoina huomannut suunnistavani lähi-Fidaan penkomaan aina kun tekee mieli jotakin uutta, siis mieluummin kuin Stockalle taikka edes Cosille. Eilenkin sitten töistä tullessani piipahdin Fidassa ja siinä uutta satoa pulatessani näin rekin päässä lattialla mustan mytyn.

Ensin ajattelin jättää mytyn siihen, enhän sitä itse ollut tiputtanut, mutta täytyihän minun järjestyksen ihmisenä nostaa se mytty lattialta. Mytty tuntui niin pehmoiselta, että oli pakko etsiä siitä materiaalilappu nähtäville ja kuinkas sattuikaan, olin poiminut lattialta mustan poolokaulusneuleen, jonka materiaali oli 100 % kashmir.


Neuleesta puuttuivat koko- ja merkkilaput kokonaan (onneksi materiaalilappu sivusaumassa oli tallella), joten koko piti arvioida silmämääräisesti ja mikä parasta, neuleen hinta oli 3,90 €. Pakkohan neule oli ottaa ja kotona totesin, että koko oli vain pikkuisen turhan niukka ja poolokaulus vähän liian löysä. Mutta kaikenkaikkiaan neule on ihan ehjä ja käyttökelpoinen, sovittelin sitä jo Monkista ostetun liituraitaisen liivimekon alle ja oikein hyvä oli.


Käytin Monkin liivimekkoa paljon ennen syyslomaani, mutta kun sielta palasin, oli sen verran kylmää etten oikein tiennyt mitä käyttäisin mekon kanssa. Tämä lattialta löydetty neule on oikein hyvä ja lämmin pusero mekon alle......

tiistai 1. marraskuuta 2016

Pohjoisen syksy

Terveisiä syyslomalta, vietin sen tänäkin vuonna Itä-Lapin maisemissa. Viikko meni ihan sujuvasti tekemättä yhtään mitään. Siis jos tekemiseksi ei lasketa haahuilua lähimetsissä ja kuvien napsimista milloin mistäkin silmään osuvasta. Sitä kyllä tuli harrastettua, samoin kuin vanhojen lehtien selailua ja niiden puoliksi täytettyjen sanaristikoiden loppuun täyttämistä.


Päivän ainoa työ oli ruoan laitto ja syöminen. Syötiin hirvenkäristystä, poron paahtopaistia, siikafileitä, siianmätiä. Ihan vain muutamia mainitakseni. Ruoan kuvaamista ei harrastettu, se syötiin ja hyvällä ruokahalulla. Ja taisihan muutama lasillinen viiniäkin mennä ruoan seuraksi.


Ja uni maistui, yöt olivat niin pimeitä että yöllä herätessään ei tiennyt olivatko silmät auki vaiko kiinni. Ja aamuisin havahduin siihen kun aamu valkeni. Aamukahvilla istuttiin iltapäivään asti ja sitten lähdettiin metsään. Ja otettiin kummallisia kuvia käävistä ja muistakin metkoista metsäjutuista.




Ilmat olivat monenlaisia, enimmäkseen kyllä sumuisen hämäriä muutamalla auringon pilkahduksella höystettynä. Loppusyksyn pehmeän hämärät päivät ovat aivan omiaan metsissä vaelteluun ja luonnon ihmettelyyn.





Viikon puolivälissä alkoi lumisade, lunta satoi pehmeästi leijaillen parin päivän ajan, maa sai ohuen lumipeitteen.


Mahtuihan lomaan mukaan melkein täydellinen pakkaspäivä, pikkupakkanen ja aurinkokin näyttäytyi. Silloin teimme eväsretken mökille, evääksi mukaan hiillosmakkaraa ja valkoista glögiä, siitä ei eväät parane. Joki virtasi vielä vapaana, rannoilla vain vähän riitettä. Vesi oli niin jähmeää, että virtauksen ihan näki.






Retkipäivä huipentui aivan uskottoman väriseen auringonlaskuun, luonto ei värejään säästellyt. Näytelmä alkoi hennon roosalla värityksellä ja päättyi aivan tummanpunaisena hehkuvaan taivaaseen, joka sai joenkin näyttämään punaiselta.


Tämän kaiken voimalla jaksaa nyt ainakin jouluun asti ja kohtahan saa jo aloittaa jouluhommatkin. Niiden parissa loppusyksyn synkätkin ilmat kuluvat hyvällä mielellä. Varsinkin kun niitä tehdään vain sen verran kuin huvittaa ;-D