10.1.2018

Keskinkertainen vaatevuosi 2017


Vaatevuosi 2017 oli keskinkertainen, tosin onnistuin löytämään muutamia toivomiani vaatekappaleita. Nimenomaan sellaisia, joista minulla oli ollut aika tarkka mielikuva.

Onnistunein hankinta oli niinmun' designin mustat pellavahousut, ne ovat juuri sellaiset kuin olin toivonutkin löytäväni. Mahdollisesti hankin ensi kesänä vielä toiset samanlaiset ihan varmuuden vuoksi, toisaalta valmistaja ehkä pitää näin hyvän tuotteen jatkossakin saatavilla.

Toinen onnistuminen oli Asokselta tilatut ylipolvensaappaat, tosin ne eivät ole kovin laadukkaan tuntuiset, mutta ehdottomasti hyvännäköiset ;-D. Näköjään ovat nyt hyvässä 50% alessa, vaikka ei tuo alkuperäinen hintakaan paha ollut, 65 puntaa oli 76 euroa. Näiden tilaamista vähän epäröin, koska en tiennyt Asoksen toimitustapaa, mutta tulivatkin ihan Postin kautta. Tilasin normaalin kokoni ja ovat ihan sopivat, myöskin varren leveys on hyvä, suorastaan optimaalinen!

Syksyllä innostuin kotimaisen Neulomon helpoista trikoovaatteista, mutta en saanut aikaiseksi niitä tilata. Mutta niitähän onneksi löytyy Prisman valikoimista, siis markettivaatteita parhaimmillaan ;-D. Kävin Olarin Prismasta nappaamassa itselleni  tuon Hanna-paidan ja nuo Sanna-housut. Paidan malli on tällaiselle rintavalle tosi hyvä, tykkään siitä. Housut ovat vähän siinä ja siinä, voipi olla että päätyvät joogahousuiksi ;-D.

1.1.2018

2018

Hyvää uutta vuotta! Vuosi 2017 on saateltu loppuun ja minun kohdallani se vuosi oli raskas elää. Onneksi se on nyt ohi ja uusi vuosi 2018 on toivoa täynnä ;-D.

Viime vuoden aikana tulin paljon miettineeksi omaa elämääni ja elämää yleensäkin. Olen ajatellut paljon lapsuuttani ja sitä maailmaa, jossa sen elin. Ajatellut kuinka paljon maailma ja ihmisten elämä on muuttunut minunkin elinaikanani.

Muistellut isääni, joka sai käydä vain kiertokoulua ja äitiäni, joka ei saanut saanut mennä keskikouluun koska oli tyttö. Miettinyt millaista heidän elämänsä sota-aikana oikeasti oli. Millaista elämä Koillis-Lapissa oli heidän nuoruudessaan ja millaista se mahtoi olla isovanhempieni nuoruudessa. Miettinyt ainoan tuntemani isovanhemman, isäni äidin elämää ja sitä kuinka vähän siitä loppujen lopuksi tiedän.

Olen elänyt vuoden 2017 aika alavireisissä tunnelmissa, mutta vuoden vaihtuminen antaa luvan luovuttaa alakulosta ja aloittaa uuden vuoden korkeammilla taajuuksilla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Keveämpää vuotta 2018 toivotellen!