lauantai 24. joulukuuta 2016

perjantai 23. joulukuuta 2016

torstai 22. joulukuuta 2016

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

tiistai 20. joulukuuta 2016

maanantai 19. joulukuuta 2016

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

lauantai 17. joulukuuta 2016

perjantai 16. joulukuuta 2016

torstai 15. joulukuuta 2016

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

tiistai 13. joulukuuta 2016

maanantai 12. joulukuuta 2016

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

lauantai 10. joulukuuta 2016

perjantai 9. joulukuuta 2016

torstai 8. joulukuuta 2016

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

tiistai 6. joulukuuta 2016

maanantai 5. joulukuuta 2016

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

lauantai 3. joulukuuta 2016

perjantai 2. joulukuuta 2016

torstai 1. joulukuuta 2016

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Let it snow!

Viime viikko oli aivan ihana lumisateineen, talvi yllätti mieluisasti. Luminen maa on niin kaunis ja pikkupakkanen raikasti ilman. Hyytävä tuuli vähän harmitti, mutta kun on tarpeeksi lämmintä päällä pärjää oikein hyvin. Nyt kyllä vaikuttaa siltä, että tämä hauskuus loppuu, Ilmatieteen laitos lupaa vesisadetta ensi viikolle!


En tällä kertaa aio kertoa pakkaspukeutumisestani, siitä olette varmaankin joutuneet lukemaan ihan tarpeeksi tässä vuosien mittaan ;-D. Tänään oli muuten Hesarissa hyvä juttu aiheesta, siinä oli lämpökameralla kuvattu helsinkiläisten talvipukeutumista, hyvin havainnollisia kuvia.


Uskoisin, että tällä varustuksella ei lämpökamerassakaan paljon punaista näkyisi. Sen verran kuitenkin viime viikon pukeutumisesta, että varusteet olivat jopa astetta järeämmät kuin näissä vuoden 2012 kuvissa. Takkina oli pitkä untuvatakki, jalassa melkein uudet ylipolvensaappaat, villainen kaulahuivi ja nahkahanskojen päällä vielä villalapaset. Tarkeni!


Lumisade ja luminen maisema saivat aikaan aikamoisen joulufiiliksen, mutta koska on aivan liian aikaista ottaa joulutavaroita esille tai edes kuunnella joululevyjä, tyydyn vain selailemaan vanhoja joululehtiä. Joulun taikaa alkaa jo vaikuttaa ;-D.

Voisin silti kuunnella tänäänkin tämän! Jospa tästä olisi apua lumen pysymiseen ;-D.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Fidan lattialta löydetty kashmirneule!

Kyllä! Luitte aivan oikein, olen Fidan lattialta löytyneen mustan kashmirneuleen onnellinen omistaja!

Olen viime aikoina huomannut suunnistavani lähi-Fidaan penkomaan aina kun tekee mieli jotakin uutta, siis mieluummin kuin Stockalle taikka edes Cosille. Eilenkin sitten töistä tullessani piipahdin Fidassa ja siinä uutta satoa pulatessani näin rekin päässä lattialla mustan mytyn.

Ensin ajattelin jättää mytyn siihen, enhän sitä itse ollut tiputtanut, mutta täytyihän minun järjestyksen ihmisenä nostaa se mytty lattialta. Mytty tuntui niin pehmoiselta, että oli pakko etsiä siitä materiaalilappu nähtäville ja kuinkas sattuikaan, olin poiminut lattialta mustan poolokaulusneuleen, jonka materiaali oli 100 % kashmir.


Neuleesta puuttuivat koko- ja merkkilaput kokonaan (onneksi materiaalilappu sivusaumassa oli tallella), joten koko piti arvioida silmämääräisesti ja mikä parasta, neuleen hinta oli 3,90 €. Pakkohan neule oli ottaa ja kotona totesin, että koko oli vain pikkuisen turhan niukka ja poolokaulus vähän liian löysä. Mutta kaikenkaikkiaan neule on ihan ehjä ja käyttökelpoinen, sovittelin sitä jo Monkista ostetun liituraitaisen liivimekon alle ja oikein hyvä oli.


Käytin Monkin liivimekkoa paljon ennen syyslomaani, mutta kun sielta palasin, oli sen verran kylmää etten oikein tiennyt mitä käyttäisin mekon kanssa. Tämä lattialta löydetty neule on oikein hyvä ja lämmin pusero mekon alle......

tiistai 1. marraskuuta 2016

Pohjoisen syksy

Terveisiä syyslomalta, vietin sen tänäkin vuonna Itä-Lapin maisemissa. Viikko meni ihan sujuvasti tekemättä yhtään mitään. Siis jos tekemiseksi ei lasketa haahuilua lähimetsissä ja kuvien napsimista milloin mistäkin silmään osuvasta. Sitä kyllä tuli harrastettua, samoin kuin vanhojen lehtien selailua ja niiden puoliksi täytettyjen sanaristikoiden loppuun täyttämistä.


Päivän ainoa työ oli ruoan laitto ja syöminen. Syötiin hirvenkäristystä, poron paahtopaistia, siikafileitä, siianmätiä. Ihan vain muutamia mainitakseni. Ruoan kuvaamista ei harrastettu, se syötiin ja hyvällä ruokahalulla. Ja taisihan muutama lasillinen viiniäkin mennä ruoan seuraksi.


Ja uni maistui, yöt olivat niin pimeitä että yöllä herätessään ei tiennyt olivatko silmät auki vaiko kiinni. Ja aamuisin havahduin siihen kun aamu valkeni. Aamukahvilla istuttiin iltapäivään asti ja sitten lähdettiin metsään. Ja otettiin kummallisia kuvia käävistä ja muistakin metkoista metsäjutuista.




Ilmat olivat monenlaisia, enimmäkseen kyllä sumuisen hämäriä muutamalla auringon pilkahduksella höystettynä. Loppusyksyn pehmeän hämärät päivät ovat aivan omiaan metsissä vaelteluun ja luonnon ihmettelyyn.





Viikon puolivälissä alkoi lumisade, lunta satoi pehmeästi leijaillen parin päivän ajan, maa sai ohuen lumipeitteen.


Mahtuihan lomaan mukaan melkein täydellinen pakkaspäivä, pikkupakkanen ja aurinkokin näyttäytyi. Silloin teimme eväsretken mökille, evääksi mukaan hiillosmakkaraa ja valkoista glögiä, siitä ei eväät parane. Joki virtasi vielä vapaana, rannoilla vain vähän riitettä. Vesi oli niin jähmeää, että virtauksen ihan näki.






Retkipäivä huipentui aivan uskottoman väriseen auringonlaskuun, luonto ei värejään säästellyt. Näytelmä alkoi hennon roosalla värityksellä ja päättyi aivan tummanpunaisena hehkuvaan taivaaseen, joka sai joenkin näyttämään punaiselta.


Tämän kaiken voimalla jaksaa nyt ainakin jouluun asti ja kohtahan saa jo aloittaa jouluhommatkin. Niiden parissa loppusyksyn synkätkin ilmat kuluvat hyvällä mielellä. Varsinkin kun niitä tehdään vain sen verran kuin huvittaa ;-D


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kuvioita

Olen aina ollut enemmänkin yksiväristen vaatteiden ystävä, mutta joskus on ihan kiva katsella kuvioitakin. Ja joskus jotkut kuviot jopa herättävät mielenkiintoa ja melkein houkuttelevat.

Pinterestistä, siitä ehtymättömästä aarreaitasta, löytyy kaikkia mahdollisia kuvioita ja niiden yhdistelmiä. Olin jopa aikaisemminkin pinnannut kuvia kuviollisista vaatteista tauluihini, mutta nyt nähtyäni tämän villin combon, tein ihan oman taulun kuvioille.

Niinkuin varmaan arvaattekin, kaikkein värikkäimmät kuviot eivät tauluuni päädy, vaikka tykkäänkin etnisistä kuvioista. Ja minun kuvioni käsittävät sekä painetut että kankaaseen kudotut kuviot ja myöskin raidat ja ruudut. Kaikki samassa kasassa.

Kuvia katsellessani huomasin, että pidän erilaisten kuvioiden yhdistelmistä, se onkin varsinainen taitolaji. En ole koskaan omistanut niin monia kuviollisia vaatteita, että olisin eri kuvioiden yhdistelemistä voinut itse kokeilla. Pidän myös sellaisista vaatteista, joissa kuvio korostaa vaatteen muotoa tai jopa luo vaatteeseen muodon.

Vaikka pidänkin kuvioista sinällään, en edes osaa kuvitellä kuinka paljon siedätyshoitoa kuvia katselemalla tarvitsisin voidakseni itse pukeutua kuvioihin!  Tosin tarkemmin ajateltuna onhan minulla aikojen kuluessa ollutkin joitakin kuviollisia vaatteita ja taitaa olla jotain nytkin, ainakin jos liituraita luetaan kuvioksi! Taidanpa palata tähän aiheeseen myöhemmin paremmalla ajalla.


lauantai 1. lokakuuta 2016

Liituraitaa

Totesin jo helmikuulla, että Monkin näyteikkunoiden vilkuilu on vähän riskaabelia, mutta silti menin toistamaan saman kuin silloin. Aamulla töihin mennessäni syrjäsilmällä vilkaisin, siis ihan vaan vilkaisin toiselta puolelta katua, Monkin ikkunaa ja siellä oli jotakin mielenkiintoista, jotakin liituraitaa.

Ruokatunnilla oli sitten tarkistettava mitä oikein olinkaan aamulla nähnyt ikkunassa. Olin nähnyt hihattoman  liituraitamekon, sellaisen liivihameen, jossa on laskoksia edessä. Olin aivan myyty!


En ole vielä ottanut mekkoa käyttöön, vaatteitahan täytyy ensin hillota vähän aikaa ennenkuin niitä voi käyttää. Tosin asiaan ehkä vaikutti sekin, että mekko oli ihan tuhannen rypyssä enkä jaksanut ruveta sitä aikaisemmin silittämään. Joten en vielä tiedä onko mekko ihan huti vaiko hitti! Sehän selviää vasta käytössä.

Oli mielenkiintoista huomata, etta innostuin mekosta, jossa on kaksi asiaa joista en yleensä edes pidä tai oikeastaan kolme. Ensinnäkin siinä on liituraitaa, toiseksi se on hihaton ja kolmanneksi siinä on polyesteriä 68 %. Mutta annoinko näiden asioiden haitata? No en tosiaankaan!

Osasyynä tähän mekkoon hurahtamiseen on varmaankin Lynin Accidental Icon-blogin ja hänen instagram-tilinsä tiivis seuraaminen. Olen aivan ihastunut Lynin tyyliin ja tässä mekossa on vähän samaa henkeä kuin hänen pukeutumisessaan.....

Nyt mielessä pyörii monia tapoja käyttää mekkoa, ainakin sitä voi käyttää niin että alla on pitkähihainen pusero tai päällä pitkähihainen neuletakki tai joku muu takki. Mielikuvissani mekko vaatii ehdottomasti mustat läpinäkymättömät sukkahousut ja herrainkengät!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Päättämätön kutoja

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika kummallisia, olen ollut ja olen edelleenkin ihan tajuttoman väsynyt enkä oikein ymmärrä miksi. Onneksi syysloma siintää jo reilun kolmen viikon päässä ja lennot Rovaniemelle ja takaisin on varattu!

Kuten aina syksyisin, kutomiskärpänen on iskenyt ja hain jo viime viikonloppuna Menitasta pari kassillista lankoja ajatuksena aloittaa heti kutominen, mutta tämän tajuttoman väsymyksen takia en ole saanut edes aloitettua mitään. Ja onhan tässä vähän mukana päättämättömyyttäkin, en oikein osaa päättää mitä kutoisin.


Tarjolla olisi Novitan Usva-lankaa tummanliilan ja harmaan sävyissä, siis tuollaista liukuvärjättyä, josta haluaisin tehdä neuletakin töissä pidettäväksi. Mallitilkun olen jo rustannut, pitäisi vielä laskea ne silmukat siitä. Mutta tässä kohtaa iskee se päättämättömyys, minulla olisi Suuren Käsityölehden ohjeet tähän villaviittaan, joka on kudottu ohuemmasta langasta kuin Usva, joten tässä joutuisi laskeskelemaan silmukkamääriä.


Toinen vaihtoehto on kutoa takki ylhäältä alaspain saumattomasti, mutta siihen minulla ei ole edes ohjetta, joten joutuisin tässäkin aika paljon miettimään ja laskeskelemaan silmukoita ja lisäyksiä. Tämä vaihtoehto kiehtoo, koska haluaisin kokeilla uutta tekniikkaa. Tilaamastani kirjasta olisi kyllä apua tässä prosessissa, mutta mielentilani ei taida olla oikea näin vaativaan työhön.

Ostin myös harmaata ja mustaa sukkalankaa, aion nyt opetella kutomaan sukkia ja onneksi minulla on hyvä ohjekirja, josta suuret kiitokset Liialle ;-D.


Äitini oli tosi taitava sukkien kutoja, hänen sukkansa olivat tasaista, kaunista neuletta ja aina sopivan kokoiset ja kärki oli kauniin pyöreä, juuri niinkuin kirjan kannen sukissa. Äidin sukat olivat yksivärisiä, mutta varsi oli helmineuletta tai muunnelmaa siitä. Ikävä kyllä viimeisetkin äidin kutomat sukat alkavat olla tiensä päässä, onhan hänen kuolemastaan jo seitsemän vuotta. Uutta kutojasukupolvea jo kaivataan!

Olenhan kuitenkin saanut kudottua valmiiksi sen tweedsilkkisen kaulahuivin, josta mainitsin pari postausta sitten ja pitänytkin sitä jo pari viikkoa. Juuri sopiva kaulahuivi tähän vuodenaikaan.....

lauantai 17. syyskuuta 2016

Takki kertaa kolme


Toukokuussa olin nettikirppiksellä oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ostin Ilona Pellin kevyen takin, trenssiä vastaavan kevät/syystakin. Takki taitaa olla peräisin ihan viime vuosituhannelta ;-D. Tässä jos missä näkyy hyvä suunnittelu, vaate kestää muodin vaihtelut ja näyttää aina ajankohtaiselta!



Eipä takin iällä niin väliä ole, otin sen heti käyttöön ja olen ollut siihen kovasti ihastunut. Takki on malliltaan ihan suora, edessä on vinoon ommeltu vetoketju. Tähän asti olen käyttänyt takkia auki, vain napilla suljettuna, mutta nyt kun ilmat viilenevät täytyy takkia jo pitää kiinni.

Siinäkin on kaksi mahdollisuutta, joko vetskari melkein kiinni niin kuin keskikuvassa taikka vetskari kokonaan kiinni kuten oikealla. Takki on hyvin väljä, joten sen alle mahtuu lämmintä vaatetta ja käyttöaika pitenee myöhempään syksyynkin. Tosin nyt on luvattu lämmintä syksyä.....

Yksi minua ihastuttanut yksityiskohta takissa on etureunan lenkki ja nappi, joiden avulla takki pysyy kiinni vaikka vetoketju onkin auki. Vähän kökkö selitys, mutta katsokaa itse kuvasta. Ja tämä pikkujuttu ihastuttaa minua, koska tykkään kulkea takki auki, mutta en tykkää siitä että tuulessa takki lepattaa ihan levällään. Ja Helsingissähän tulee aina ;-D.


Ja vielä kuva takista käytössä, olihan kesällä sellaisiakin kelejä että tarvittiin oikeata takkia. Nyt kuitenkin mennään talvea kohti, suljetaan takki ja lisätään vielä huivikin kaulaan!



lauantai 10. syyskuuta 2016

V A A T E A S I A A



Jo pitemmän aikaa olen ollut aika mielikuvitukseton vaatteiden suhteen, ne eivät ole kiinnostaneet samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Olen jumittunut samoihin vaatteisiin viikkokausiksi, jopa kuukausiksi ;-D.

Koko kesän käytin mustia Cosin viskoosihousuja ja vaihdellen UFFista ostettua Marimekon pellavaneuletta tai Noolanin pellavaista Nukka-paitaa. Paitsi hellepäivinä oli käytössä Australiasta asti tilattu viskoositrikoomekko, näin sellaisen A Girl And Her Wardrobe-blogissa ja menin tilaamaan samanlaisen mekon sekä mustana että harmaana.......

Viime talven vakioasuni oli mustat kapealahkeiset housut, nilkkurit ja joku Ilona Pellin tunika yläosana. Siis joko Sali tai Tripolis, olisihan minulla muitakin, mutta näihin kahteen olin juuttunut. Asu, jota ei tarvinnut aamuisin edes ajatella. 

Viime viikon käytin töissä Sali-tunikaa ja Kappahlin ohuita mustia kapealahkeisia housuja, ensi viikosta en vielä tiedä mikä olisi sopiva vaatetus. Vielä ei oikein voi ihan syysvaatteisiin pukeutua kun päivisin on kuitenkin niin lämmintä. Tosin tällä hetkellä suurin pukeutumisongelma on rikkinäinen pyykkikone, mutta onneksi jo maanantaina tulee uusi ;-D.

Mekkohulluuteni on kyllä hellittänyt, mutta vietettyäni muutamia tunteja Pinterestissä olen päätynyt ajatukseen, että voin käyttää kaikkia mekkojani juurikin noiden kapealahkeisten housujen kanssa, huolimatta siitä että mekot ovat pidempiä kuin tunikapituisia. Minulla on siis jo hyvä pukeutumissuunnitelma syksyksi ja takkejakin minulla on ihan tarpeeksi, joten ei ole mitään tarvetta uusiin hankintoihin.

Mielessäni häilyy myös vielä vähän muotoutumaton ajatus erilaisten toppien tai liivien kutomisesta esimerkiksi Sali-tunikan tai minkä tahansa paidan päällä käytettäväksi. Kävin kesällä Snurressa ja juttelin pitkään mukavan omistajarouvan kanssa hänen senhetkisestä neuletyöstään, joka oli yhtenä kappaleena kudottava neuletakki. Se aloitetaan ylhäältä ja kudotaan tosiaan niin ettei koko neuleeseen tule yhtään saumaa. Innostuin kovasti asiasta ja tilasin jopa kirjan aiheesta. Kirja ei ole vielä tullut, mutta innolla sitä odottelen ja odotellessani kudon kaulahuivia Snurresta ostamastani tweedsilkkilangasta.


Samoin kuin takkeja, kenkiäkin on ihan riittävästi, varsinkin kun kesälomani alussa turistia Helsingissä leikkiessäni löysin Frankly My Dear-liikkeestä Muxartin kävelykengät ja Kauniista Veerasta Vagabondin ”kesänilkkurit”, joten silläkään rintamalla ei tarvita täydennystä. Tosin tarvitseminen ja haluaminen ovat aivan eri asioita ;-D.


Kengistä vielä sen verran, että sisareni oli löytänyt kätköistään vuonna 1984 Taorminasta ostamansa kengät. Nämä ovat mielestäni aivan ihanat ja hyvässä kunnossa lukuunottamatta korkolappuja.


Enkä voi vastustaa kiusausta laittaa tähän pari tyylikuvaa tuolta Taorminan reissulta eli lomatyyliä vuodelta 1984. Ensin sisareni itse tekemissään porkkanamallisissa pellavahousuissa ja neuleessa, sitten minä Seppälän puuvillahousuissaa ja jakussa. Minulla taisi olla teräväkärkiset matalat avokkaat jo silloin ;-D. Sisareni kuva on kovin epätarkka, koska jouduin poimimaan sen katuyleisnäkymästä.....