Judith Krantzin kirjassa Huippumallit (Spring Collection, 1996) on kuvaus (sivu 207) päähenkilön Frankien pukeutumisesta tapaamiseen hyvin tärkeän miehen kanssa:
”Riisuin nopeasti vaatteeni ja valitsin Donna Karanin mustan kasmirpuseron ja mustat joustokankaiset pitkäthousut, yhdistelmän jossa olisin taatusti linjakkaan näköinen, jos sellaista sanaa onkaan. Asu vaikutti hieman ankaralta. Melkein liian laihalta, jos sellaista käsitettä onkaan.”
Minusta tuo vaikuttaa jo hyvinkin upealta, mutta asu ei ole vielä ihan valmis.......
”Asun täydensivät pitkä, punaisella karitsannahalla vuorattu, avoimena liehuva kamelinkarvatakkini jonka vyö roikkui, kaulan ympäri kiedottu punainen kasmirkaulahuivi jonka päät riippuivat selässä ja hyvin kiilloitetut, polviin ulottuvat, matalakantaiset mustat lempisaappaani. Parasta koko jutussa oli se, että vaikka lopputulos oli äärimmäisen dramaattinen, koko hommassa ei ollut mitään koreilevaa tai hienostelevaa tai viettelevää vaikka käytinkin vielä kymmenen minuuttia silmämeikkiin. Näytin vaaralliselta maantierosvolta, jonka tukka sattui olemaan hyvin, ja kuitenkin olin vain pukeutunut järkevästi kävelyretkeä ja voileipiä varten.”
Niinpä, miksi pukeutua tylsästi vaikka pukeutuisikin järkevästi. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1996, mutta kuvatut vaatteet toimisivat upeasti myös vuonna 2012, vai mitä mieltä olet?
Vielä toinen samasta kirjasta peräisin olevan Frankien (punatukkaiseksi muuttuneen) asun kuvaus (sivu 257):
”Tunikassa oli avara poolokaulus ja leveä vyö ja asu oli tehty joustavasta villakankaasta, joka oli väriltään kiehtovan sävyinen, ei aivan niin kuin luumu eikä täsmälleen niin kuin viinirypäle – pikemminkin niin kuin munakoiso, mehevä, uhkea munakoiso, jännittävä sinipunainen jossa oli paljon mustaa.”
Munakoison väri kuulostaa upealta, haluan munakoison värisiä vaatteita sen ikuisen mustan sijaan....
”Pukeutuessani suurenmoisiin munakoison värisiin vaatteisiini ajattelin, että jos koskaan oli hyvä päivä aloittaa elämä punatukkaisena, se päivä oli tänään. Suuret hopearenkaat korviin ja leveät hopeiset rannerenkaat hopeanvärisen vyönsoljen seuraksi. Musta takki käsivarrelle, mustat saappaat – katselin itseäni peilistä ja puistelin päätäni ällistyneenä. Miksi olin pukeutunut niin monta vuotta tanssinopiskelijan rooliin joka ei enää kuulunut minulle, kun olisin voinut näyttää naiselta jolla on mielessään täystuho tositarkoituksella."
Tämäkin yhdistelmä toimisi oikein hyvin myös vuonna 2012.
Tulinpa tässä vierailulle toisen Lapin tytön luokse:)
VastaaPoistaIhana löytää aikuisen naisen blogi joten saat minusta vakilukijan!
Hei Lennu, kiva kun tulit kylään ;-D. Ja tervetuloa lukijaksi.
VastaaPoista