sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Päättämätön kutoja

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika kummallisia, olen ollut ja olen edelleenkin ihan tajuttoman väsynyt enkä oikein ymmärrä miksi. Onneksi syysloma siintää jo reilun kolmen viikon päässä ja lennot Rovaniemelle ja takaisin on varattu!

Kuten aina syksyisin, kutomiskärpänen on iskenyt ja hain jo viime viikonloppuna Menitasta pari kassillista lankoja ajatuksena aloittaa heti kutominen, mutta tämän tajuttoman väsymyksen takia en ole saanut edes aloitettua mitään. Ja onhan tässä vähän mukana päättämättömyyttäkin, en oikein osaa päättää mitä kutoisin.


Tarjolla olisi Novitan Usva-lankaa tummanliilan ja harmaan sävyissä, siis tuollaista liukuvärjättyä, josta haluaisin tehdä neuletakin töissä pidettäväksi. Mallitilkun olen jo rustannut, pitäisi vielä laskea ne silmukat siitä. Mutta tässä kohtaa iskee se päättämättömyys, minulla olisi Suuren Käsityölehden ohjeet tähän villaviittaan, joka on kudottu ohuemmasta langasta kuin Usva, joten tässä joutuisi laskeskelemaan silmukkamääriä.


Toinen vaihtoehto on kutoa takki ylhäältä alaspain saumattomasti, mutta siihen minulla ei ole edes ohjetta, joten joutuisin tässäkin aika paljon miettimään ja laskeskelemaan silmukoita ja lisäyksiä. Tämä vaihtoehto kiehtoo, koska haluaisin kokeilla uutta tekniikkaa. Tilaamastani kirjasta olisi kyllä apua tässä prosessissa, mutta mielentilani ei taida olla oikea näin vaativaan työhön.

Ostin myös harmaata ja mustaa sukkalankaa, aion nyt opetella kutomaan sukkia ja onneksi minulla on hyvä ohjekirja, josta suuret kiitokset Liialle ;-D.


Äitini oli tosi taitava sukkien kutoja, hänen sukkansa olivat tasaista, kaunista neuletta ja aina sopivan kokoiset ja kärki oli kauniin pyöreä, juuri niinkuin kirjan kannen sukissa. Äidin sukat olivat yksivärisiä, mutta varsi oli helmineuletta tai muunnelmaa siitä. Ikävä kyllä viimeisetkin äidin kutomat sukat alkavat olla tiensä päässä, onhan hänen kuolemastaan jo seitsemän vuotta. Uutta kutojasukupolvea jo kaivataan!

Olenhan kuitenkin saanut kudottua valmiiksi sen tweedsilkkisen kaulahuivin, josta mainitsin pari postausta sitten ja pitänytkin sitä jo pari viikkoa. Juuri sopiva kaulahuivi tähän vuodenaikaan.....

2 kommenttia:

  1. Hei Merja pitkästä aikaa! Laiskuuttani luen blogitkin nykyään kännykällä ja kommentointi jää, kun en tykkään sillä näpytellä. Nyt kuitenkin koneen ääressä. Minulta on koruilu melkein jäänyt, neulominen vie kaiken ylimääräisen ajan. Minä hurmaannuin Novitan Kajo-langasta (jossa tosin kammoamaani akryyliä seassa) ja Novita-lehden kannessa olevasta kaulurista inspiroituneena neuloin niitä kolmin kappalein - jännää konttineuletta.

    Mitään en ole kuvannut ja monta neuletta mennyt eteenpäin ikuistamatta. Viimeisillään on muhkea harmaa alpakkaneuletakki. Saisinkohan sen kuvattua?

    Villasukat kuluu, ei ole nekään ikuisia. Olen saanut Liialta (lämpimät terveiset) tuon samaisen inspiroivan sukkakirjan, joten ohjeista ei ainakaan ole pulaa.

    Hyvää syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anja, tosiaan pitkästä aikaa ;-D. Niinhän minullakin on korujen tekeminen jäänyt ja nyt en oikein tiedä mitä sen sijaan tekisin, mutta kutominen houkuttaa. Sitä on niin helppo tehdä.

      Yritäs nyt saada alpakkatakki kuvattua, kuviasi on niin mukava katsella ;-D. Oletko kokeillut tuota saumatonta kutomista? Se kiinnostaa kovasti, mutta varmaankin pitäisi aloittaa jollakin sellaisella työllä johon on hyvät ohjeet.....

      Poista