Viime vuoden aikana tulin paljon miettineeksi omaa elämääni ja elämää yleensäkin. Olen ajatellut paljon lapsuuttani ja sitä maailmaa, jossa sen elin. Ajatellut kuinka paljon maailma ja ihmisten elämä on muuttunut minunkin elinaikanani.
Muistellut isääni, joka sai käydä vain kiertokoulua ja äitiäni, joka ei saanut saanut mennä keskikouluun koska oli tyttö. Miettinyt millaista heidän elämänsä sota-aikana oikeasti oli. Millaista elämä Koillis-Lapissa oli heidän nuoruudessaan ja millaista se mahtoi olla isovanhempieni nuoruudessa. Miettinyt ainoan tuntemani isovanhemman, isäni äidin elämää ja sitä kuinka vähän siitä loppujen lopuksi tiedän.
Olen elänyt vuoden 2017 aika alavireisissä tunnelmissa, mutta vuoden vaihtuminen antaa luvan luovuttaa alakulosta ja aloittaa uuden vuoden korkeammilla taajuuksilla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Keveämpää vuotta 2018 toivotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti