Hyvää Joulua

Nyt onkin ollut monta hyvää joulufiilistelypäivää kotona, perjantaina tosin kävin töissä, mikä vähän rikkoi tunnelmointia. Mutta tänään taas jatkan, nautin hyasinttien tuoksusta ja siitä ettei tarvitse lähteä ulos vesisateeseen rämpimään.

Kaikki viisi liilaa hyasinttia kukkivat jo, samoin amaryllis on avannut ensimmäisen nuppunsa. Minusta amarylliksen kukat ovat kauneimmillaan vain vähän auenneina, mutta onhan kokonaankin auennut kukka upea. 

Olen jopa jo miettinyt joulukattausta ja ottanut esille kauniita perintöhopeita, joita ei arjessa edes raaski käyttää. Joulu on kuitenkin niin suuri juhla, että silloin otetaan käyttöön ne kaikkein kauneimmat astiat ja aterimet. Vaikka ne sitten joutuukin tiskaamaan käsin, jouluaattoillan perinteinen askare ;-D.

Jostakin syystä ihastuin viime kesänä Tapio Wirkkalan suunnittelemiin Ultima Thule laseihin ja hankin niitä kuusi kappaletta, vaikka tässä huushollissa ei tosiankaan ollut tarvetta uusille laseille. Ne nyt vaan ovat niin kauniit, enkä kyllä ole niiden hankkimista katunut! Jouluaattona voisikin tarjoilla näistä kuohuvan glögin, siis glögitiivistettä ja kuohuviiniä ;-D.

Ja vielä hyvin tärkeä fiiliskuva, tämän harmauden keskellä unelmoin valkoisesta joulusta. Lumesta ja pakkasesta. Siitä ainoasta oikeasta joulusäästä ;-D.

Joulutunnelmissa ollaan jo, on oltu jo hyvän aikaa. Minkäs jouluhullu hulluudelleen voi, eikä oikestaan halua voidakkaan mitään ;-D.

Tähän mennessä olen jo:

* laittanut oveen joulukoristeen

* kuunnellut joululauluja

* ottanut esille joulukoristeita

* fiilistellyt kaupungilla jouluvaloja

* syönyt joulutorttuja

* keräillyt tarvikkeita jouluasetelmiin

* ostanut amarylliksen

* ostanut viisi hyasinttia

* kuvannut muutamia jouluisia tunnelmakuvia

Ja tästä eteenpäin aion:

* kuunnella lisää joululauluja
* ottaa esille lisää joulukoristeita
* syödä lisää joulutorttuja
* käydä jonakin aamuna töihin mennessä katsomassa Stockan jouluikkunan
* ostaa lisää amarylliksiä ja hyasintteja
* ostaa Tigerista mustia ja viininpunaisia kynttilöitä
* polttaa tuikkuja
* kirjoittaa ostoslistan joulun ruokatarvikkeista
* käydä Tuomaan markkinoilla
* kuvata lisää jouluisia tunnelmakuvia
* kierrättää vanhoja jouluisia tunnelmakuvia 

Joulujuttuja kaiveltu esille, tässä vuosikertakäpyjä jopa kymmenen vuoden takaa. Kävyt ja valosarja, aina hyvä joulutunnelman luoja! Olisikohan tänään hyvä aika korkata glögikausi, vaikkapa  nauttimalla glögi kuohuvana: glögitiivistettä ja kuohuviiniä....

 

Uskomatonta, että on jo joulukuu, Syksy on mennyt vauhdilla, enkä oikeastaan ole edes tajunnut että on jo syksy. Lämmintä on riittänyt ja vaikka illat ovat pimenneet jo hyvän aikaa on siltikin ollut vaikea hahmottaa edes vuodenaikaa.

Edellisen postauksen aikaan oltiin vielä kesälomalla, sen jälkeen on eletty sekä ihan tavallista arkea että tehty matka Venetsiaan. Onneksi olimme varanneet Venetsian matkan jo lokakuun alkuun ja vältyimme ennätyksellisen korkealle nousseelta acqua altalta. Tosin lokakuun toisella viikollakin joinakin päivinä kanaalit olivat aika täynnä vettä, paikoitellen vesi hipoi jo kadun reunaa, tosin ei alla näkyvällä kadulla....

Venetsia oli ihan ennallaan, vaikka ei puoleentoista vuoteen oltu käyty tarkistamassa tilannetta ;-D. Aavistuksen verran hiljaisempi kuin edellisillä kerroilla toukokuun ensimmäisellä viikolla. Ja huomattavasti lämpimämpi, päivisin reilut kaksikymmentä astetta ja iltaisinkin tarkeni istua kahvilassa vain ohut jakku päällä.

 

Tällä kertaa olimme, ihan vahingossa, vuokranneet  kokonaisen pienen talon ja talo oli oikein kiva huolimatta surkeasta keittiöstä. Joka tapauksessa kokkasimme jotain kotosallakin ja jo pelkkä jääkaappikin on hyvä juttu, sinne kun voi ostella kaikenlaista kivaa syötävää.

Talon "omistajina" meillä oli kaikenlaisia etuja, kuten se että joka aamu ovikello soi kahdeksan ja yhdeksän välillä ja oven takana oli roskakuski, joka ystävällisesti otti roskapussimme ja valisti meitä siitä oliko lasi ja kartonkipäivä vaiko plastiikkipäivä hyväksymällä sekajätteen lisäksi vain sen päivän oikeanlaiset kierrätysroskapussit. Sitä voi jo kutsua palveluksi!

Venetsiassa oli aivan toinen tunnelma lokakuun alkupuolella kuin toukokuun alussa, nyt illat pimenivät aikaisin, jo kaksikymmentä yli kuusi aurinko laski. Tällä kertaa tulikin liikuttua paljon enemmän pimeään aikaan, hiljainen ja niukasti valaistu Venetsia oli mukava kokemus. Tosin mahdollisuus eksyä moninkertaistui, koska kaikki oli aivan erinäköistä kuin päivänvalossa ;-D.

Ainoa huono puoli Venetsian matkan tekemisessä syksyllä on se, että en tänä syksynä ehtinyt käymään pohjoisessa. Olisin kyllä tarvinnut senkin katkon syksyyn, ehkä juuri sen takia en ole hahmottanut syksyn kulumista.

Ostin jo ensimmäisen amarylliksen, joka ei isoista nupuista huolimatta osoita mitään merkkejä kukkien avautumisesta vaan ainoastaan kasvattaa vartta. Nyt on kuitenkin jo aika ryhtyä muihinkin joulutouhuihin, kuten esimerkiksi kuunnella Trio Niskalaukauksen Tiernapojat, joka löytyy YouTubestakin täältä. Tästä se jouluun laskeutuminen alkaa...

Mukavaa joulunodotusta!
.

Terveisiä lomalta

Olen tänäkin kesänä aika myöhäinen lomailija, vielä on viikko lomaa jäljellä. Kesän ennätyshelteet kärvistelin töissä ja odottelin viileitä lomapäiviä. Ja niitähän tiesin saavani! Minun lomieni kylmät ja sateiset ilmat eivät koskaan petä. Vaikka muuten olisi kuinka kuiva ja lämmin kesä, minun lomallani on kylmää ja märkää. Onneksi loma on aina loma, säästä riippumatta.

 

Okei, eipä nyt kuitenkaan liioitella, olihan alkulomasta muutamia lämpimiäkin päiviä. Mustikkametsässä sai olla ihan ohuella pellavapaidalla, eikä ollut edes sääskiä kiusana. Ja mustikoitahan tänä vuonna on aivan uskomattomat määrät ja isoja. Ensin niiden kanssa meinasti tulla ihan hulluksi, mutta nyt kahden viikon jälkeen kyllästyttävät jo koko mustikat. Joka tapauksessa nyt on talveksi tarpeelliset smoothiemustikat jo kotipakkasessa.

Kovasti on odoteltu herkkutatteja nousevaksi, mutta niitä ei ole näkynyt vielä missään. Eikä paljon muitakaan tatteja. Kaikkein eniten on löytynyt ylimenneitä, matojen syömiä tai muita iljetyssieniä.

Sen verran kangas- ja karvarouskuja on jo löytynyt, että jouluksi on sienisalaatin ainekset pakkasessa! Tänään lähdimme metsään vain kävelylle, ilman sankoja, mutta varmuuden vuoksi muovikassin kanssa. Ja niinhän sitä saatiin vielä ihan mukava rouskusaalis. Haperoita ei tällä kertaa otettu ollenkaan, eipä niitä kyllä monta kunnollista löytynytkään.

Syksyn tulo on hyvinkin aistittavissa, aurinko paistaa jo aika matalalta ja yöt alkavat pidetä ja pimetä täällä pohjoisessakin. Pihassa ei enää kuki kuin ukonhattu ja pihlajat ovat täynnä marjoja. Syksyn värejä on paljon näkyvissä. Kesän lopun haikeutta on jo ilmassa, niinkuin aina elokuun lopulla.

Tänä kesänä kaikki kukki niin kertarysäyksellä jo heti alkukesällä, ettei pihassa tosiaakaan enää kuki oikeastaan mikään ukonhatun lisäksi. Sisareni tosin löysi vielä pari kukkivaa lupiinia, jotka hän keräsi kukkakimppuun koivuangervon lehtien kanssa. Haikeansuloinen kesän viimeinen kimppu.....

Aamukävelyllä

Tänä sunnuntaina maisemat olivat aivan erilaiset kuin viime sunnuntaina, vuorossa oli urbaani aamukävely. Näitä olen harrastanut kesäsunnuntaisin ja silloin liikkeelle pitää päästä mahdollisimman aikaisin. Tänään hukkasin ainakin kaksikymmentä minuuttia, koska liityntäliikenteessä olikin sunnuntaina kahdeksan aikoihin 23:n minuutin tauko. Juuri silloin kun olin valmis lähtemään, onneksi sentään katsoin aikataulua....

Tein vakiolenkkini, Kampista Fredaa ja Laivurinkatua alas ja siitä Carusellin kohdilta sitten rantaa pitkin Ursulaan saakka. Sitten puiston läpi Tehtaankadulle, josta käännyin menemään Kapteeninkatua ja Korkeavuorenkatua ylös.

Johanneksen kirkolta käännyin taas alas kohti Fredaa, jota sitten lähdin palaamaan Kamppiin. Ihan kelpo lenkki, aktiivisuusranneke näytti jo tässä vaihessa 120 % aktiivisuutta! Hyvä minä!

Menomatkalla kävin tietenkin tarkistamassa Kauniin Veeran ikkunat ja siellähän oli mekko, joka kiinnitti huomioni. Vaalea ja kuviollinen, mutta jotakin kivaa siinä oli. En tosin itse sitä käyttäisi, mutta joka tapauksessa pidin siitä.

Näitä aamukävelyitä olen tehnyt jo ainakin kolmentoista vuoden ajan ja aina ne jaksavat houkutella. Viehättävintä niissä on se, että ihmisiä on liikkeellä aika vähän ja kaupat eivät ole auki. Ei ole tungosta eikä voi shoppailla.

Tämä oli tämän kesän ensimmäinen sunnuntain urbaani aamukävely, toivottavasti näitä tulee vielä monta tänäkin kesänä. Ja nyt tiedän välttää tuon liityntäliikenteen pitkän vuorovälin, enkä aivan turhaan hukkaa aikaa odotteluun ;-D.

Metsäterapiaa uupuneille

Perinteinen hermojen lepuutusloma siirtyi erinäisistä syistä jo viikkoja aikaisemmaksi kuin ennen, eikä siltikään tullut yhtään liian aikaisin. Ja mikä kaikkein ihmeellisintä, pohjoiseen tuli kesä jo toukokuun puolivälissä.

Kyseessä oli siis meidän sisarusten perinteinen mökkiviikonloppu, jolloin on tarkoitus vain olla eikä mitään ole pakko tehdä. Asialliset asiat kuten ruoan laittaminen ja korvasienien etsiminen kyllä hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin ne kuuluisat ellun kanat.

Ensimmäisenä iltana lähdimme vähän ennen puoltayötä vielä kävelylle ja tuskin ehdimme poistua mökin pihapiiristä, kun jo ensimmäinen korvasieni osui tielle. Siinähän se sitten yö kului pitkälle pikkutunneille niitä kerätessä, saatiin juuri sopivasti yhteen muhennokseen. Olimme olleet ihan siinä uskossa, ettei näin aikaisin vielä löydy korvasieniä, mutta väärin luultu. Alla olevassa kuvassa siis korvasieni yövalaistuksessa.....

Seuraavana päivä ohjelmassa siis korvasienien keittäminen ja niistä muhennos grillatun lihan kera. Maistui kyllä ulkoilmassa vietetyn päivän ja saunan jälkeen. Lautaselta löytyy grillattu flank steak korvasienimuhennoksella, grillattujen vihannesten ja keitettyjen perunoiden kera. Punaviiniä palan painikkeena.

Olen muuten opetellut uudelleen ajamaan pyörällä! En ole yli kolmeenkymmeneen vuoteen pyöräillyt, mutta yllättäen sain 60-vuotislahjaksi polkupyörän. Viime kesänä en vielä päässyt kunnolla opettelemaan pyörällä ajoa, mutta nyt sitten yhtäkkiä kaikki sujuikin ihan vanhasta muistista. Pyörä on ihan perusmummonpyörä, ei vaihteita ja jalkajarru. Ja se pysyy täällä pohjoisessa, Espoossa en aio ruveta pyöräilemään.

 

Kannattaa muuten miettiä tarkkaan mitä toivoo, koska toiveilla on tapana toteutua. Niinpä olimme korvasienistä ihan pääsemättömissä, näistä pienistä sienistä alkoi varsinainen souvi. Kannoimme kotiin reilut kaksi kiloa sieniä, puoli päivää meni niitä putsatessa ja keitellessä.

Ensimmäinen keitto pihalla sähkölevyllä ja toinen keitto sisällä hellalla, vähän sarjatyönä. Veden saaminen kiehuvaksi muuten kestää aika kauan. Isoja kattiloita olisi pitänyt olla useampia, mutta niillä mentiin mitä oli. Nyt on pakkasessa useampi rasiallinen odottamassa talvea.

Metsäterapia on toiminut ja hermot on saatu lepuutettua. Huomenna alkaa jo kotimatka, töihin tosin palaan vasta keskiviikkona. Pehmeä lasku töiden pariin. Olisihan täällä vielä viihtynyt pitempäänkin, jäi vielä muutama pyöräretki ja metsäkävely tekemättä.

POP-UP Pikku Roballa 25.- 27.4.2018

Talven univormu

Piti ihan tarkistaa, koska tässä blogissa on viimeksi ollut asukuvia ja totesin että viimeisin asukuva on Nanson mekosta 6.6.2017! Noh, eihän tuosta ole vielä vuottakaan ;-D.

Edellisessä postauksessa mainitsin kulkeneeni koko joulun jälkeisen ajan univormussa, joka koostuu mustista housuista, mustasta silkkipaidasta ja mustasta villatakista. Niinpä nyt kuvaan tämän univormun, tämä on ollut ihan selkeästi turvavaate ja helpottanut elämää kovasti kun aamuisin ei tarvitse miettiä mitä päällensä pukee. Riittää kun huolehtii, että univormun osat ovat kutakuinkin puhtaita ja rypyttömiä!

Tällä hetkellä olen vähän ymmälläni, koska en oikein tiedä mitä käyttäisin töissä kun ilmat alkavat ihan oikeasti lämpenemään. Oikeanpuoleisessa kuvassa olevaa Cosin villakangasmekkoa olen käyttänyt viime viikolla, sillä ehkä menee vielä jonkin aikaa, mutta se on kuitenkin aika lämmin. Ehkä voisinkin siirtyä mekkolinjalle, mekko ja paksut mustat sukkahousut nilkkurien kanssa voisi olla alkukevääseen sopiva univormu.

Tykkään tästä univormuajattelusta kovasti, vaikka se tarkoittaakin että työpäivät mennään ihan samoissa vaatteissa, mutta haittaako sekään ;-D. Työtovereita tuskin kiinnostaa mitä vaatteita käytän, eivätkä edes ehkä huomaa että olen joka päivä samoissa vaatteissa. Ja sitten kun itse kyllästyn univormuuni, voin vaihtaa sen.

Nämä kevätvaatteet ovat muuten jokakeväinen ongelma, miten siirtyä talvivaatteista kesävatteisiin kun hetken aikaa talvivaatteet ovat liian kuumia ja kesävaatteet liian kylmiä. Puhumattakaan siitä kuinka kyllästynyt on jo huhtikuulla talvivaatteisiinsa. Pitäisi ehkä olla ihan erikseen kevätvaatteet!

Kevät keikkuen tulevi

Olin tänä aamuna ihan rehellisesti sanoen järkyttynyt! Eilisen lämpimän kevätpäivän jälkeen olikin satanut lunta ihan maan valkoiseksi. Mutta en suostunut enää vetämään jalkaani saappaita vaan nilkkureilla mentiin. Nyt kyllä yläkerran herra voisi lopettaa tuon lumen syytämisen, eihän ihmisriepukaan ihan kaikkea kestä!

Onpas ollut sellainen talvi, etten vielä edes kevätvaatteita ole haikaillut puhumattakaan kesävaatteista. Tosin nämä pari lämmintä kevätpäivää alkoivat jo herätellä talvikoomasta, tulee se kevät ihan oikeasti.

Tänä talvena on tosiaan haasteita riittänyt, sekä ilmojen että työmatkojen suhteen. Alkuvuosi on jännitetty ensin aamulla sitä viekö metro töihin ja illalla sitä tuoko metro kotiin. Onneksi liityntäliikenne sentään on toiminut moitteettomasti, metrosta kun rahjustan lähtölaiturille, siellä on jo bussi odottamassa.

Töissä työnteko on pirstaloitunut entisestään, päivän mittaan räpistelen varmaankin kahtakymmentä eri asiaa enkä ehdi keskittyä yhteenkään kunnolla. Pää ei oikein meinaa kestää näin hulvatonta menoa. Toiveikkaana lasken jo kuukausia eläkkeelle jäämiseen, niita on vielä jäljella 24 ja puolikas.

Talven pukeutumistyyliä voi kuvata vain yhdellä sanalla, univormu! Olen koko tämän vuoden pukeutunut mustiin housuihin, mustaan silkkipaitaan ja mustaan polvipituiseen villatakkiin. Ja päällimmäisenä musta pitkä untuvatakki, ainoat väriläikät ovat viinipunainen villamyssy ja huulipuna, siis jos olen sitä muistanut/ehtinyt laittaa. Kuinka alas vaatehullu naisihminen voikin vajota pukeutumisessaan talvikoomassa ;-D.

Nyt pois vinku ja valitus, kesää kohti mennään. Ja yläkerran herralle tiedoksi, että kesän 2018 on syytä olla sellainen vanhan hyvän ajan lämmin kesä. Sataa silloin kun on tarvis, mutta muuten pitelisi poutaa. Helteistä ei ole niinkään väliä!

Keskinkertainen vaatevuosi 2017

Vaatevuosi 2017 oli keskinkertainen, tosin onnistuin löytämään muutamia toivomiani vaatekappaleita. Nimenomaan sellaisia, joista minulla oli ollut aika tarkka mielikuva.

Onnistunein hankinta oli niinmun' designin mustat pellavahousut, ne ovat juuri sellaiset kuin olin toivonutkin löytäväni. Mahdollisesti hankin ensi kesänä vielä toiset samanlaiset ihan varmuuden vuoksi, toisaalta valmistaja ehkä pitää näin hyvän tuotteen jatkossakin saatavilla.

Toinen onnistuminen oli Asokselta tilatut ylipolvensaappaat, tosin ne eivät ole kovin laadukkaan tuntuiset, mutta ehdottomasti hyvännäköiset ;-D. Näköjään ovat nyt hyvässä 50% alessa, vaikka ei tuo alkuperäinen hintakaan paha ollut, 65 puntaa oli 76 euroa. Näiden tilaamista vähän epäröin, koska en tiennyt Asoksen toimitustapaa, mutta tulivatkin ihan Postin kautta. Tilasin normaalin kokoni ja ovat ihan sopivat, myöskin varren leveys on hyvä, suorastaan optimaalinen!

Syksyllä innostuin kotimaisen Neulomon helpoista trikoovaatteista, mutta en saanut aikaiseksi niitä tilata. Mutta niitähän onneksi löytyy Prisman valikoimista, siis markettivaatteita parhaimmillaan ;-D. Kävin Olarin Prismasta nappaamassa itselleni  tuon Hanna-paidan ja nuo Sanna-housut. Paidan malli on tällaiselle rintavalle tosi hyvä, tykkään siitä. Housut ovat vähän siinä ja siinä, voipi olla että päätyvät joogahousuiksi ;-D.

2018

Hyvää uutta vuotta! Vuosi 2017 on saateltu loppuun ja minun kohdallani se vuosi oli raskas elää. Onneksi se on nyt ohi ja uusi vuosi 2018 on toivoa täynnä ;-D.

Viime vuoden aikana tulin paljon miettineeksi omaa elämääni ja elämää yleensäkin. Olen ajatellut paljon lapsuuttani ja sitä maailmaa, jossa sen elin. Ajatellut kuinka paljon maailma ja ihmisten elämä on muuttunut minunkin elinaikanani.

Muistellut isääni, joka sai käydä vain kiertokoulua ja äitiäni, joka ei saanut saanut mennä keskikouluun koska oli tyttö. Miettinyt millaista heidän elämänsä sota-aikana oikeasti oli. Millaista elämä Koillis-Lapissa oli heidän nuoruudessaan ja millaista se mahtoi olla isovanhempieni nuoruudessa. Miettinyt ainoan tuntemani isovanhemman, isäni äidin elämää ja sitä kuinka vähän siitä loppujen lopuksi tiedän.

Olen elänyt vuoden 2017 aika alavireisissä tunnelmissa, mutta vuoden vaihtuminen antaa luvan luovuttaa alakulosta ja aloittaa uuden vuoden korkeammilla taajuuksilla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Keveämpää vuotta 2018 toivotellen!